Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaiskuntien ja -kaupunkien ilmastotyötä. Ilmastotyön käsite kattaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen toimenpiteet. Toimenpiteiden suunnittelu vaatii hallinnollista ilmastoa koskevan tiedon arvokeskustelua. Tämä keskustelu määrittää myös eri yhteiskunnan toimijoiden sekä julkishallinnon tasojen vastuualueet. Tutkimuksessa muodostetaan kokonaiskuvan siitä, miten ilmastonmuutos on tuotu kuntahallintoon ja miten sitä pyritään kunnissa käsittelemään. Tutkimusasetelma korostaa kunnan muutosta valtiotilaan ja yhteiskuntaan nähden.
Tutkielma muodostuu hallintamentaliteetin analyyttisen viitekehyksen kautta. Viitekehyksen painopisteissä hyödynnetään hallinnan diskursiivisen ja tilallisen rakentumisen teoriaa. Aineisto koostuu kymmenestä kuntien ilmastotyön vastaavan haastattelusta sekä 18 kappaleesta kuntien dokumentaatiota. Aineistoa käsitellään aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, joka tarkastelee hallinnan paikallistasoista järjestäytymistä ja ilmastotyön saamia merkityksiä.
Tulosten perusteella kuntien ilmastotyön suunnittelu on pelkkää päästövähennystä monipuolisempaa, ja keskittyy muun muassa kuntien vetovoiman edistämiseen. Erilaisten strategioiden ohjausvaikutus ja yhteistyön verkostojen merkitys sen sijaan vaihtelee huomattavasti paikkakunnittain. Paikallisesti organisaation sisäiset keskusteluyhteydet määräävät, pystyykö kunnan ilmastotyön päävastaava edistämään toimenpiteitä. Paikallisesti kunnat haluavat osallistavaa ja avointa ilmastotyötä yhdessä alueen yhteisöjen kanssa. Diskursiivisesti hallinta hyödyntää kestävän kehityksen määritelmiä esimerkiksi saadakseen mukaan kaikki kunnan toimialat tai herättääkseen asukkaiden aktiivisuutta. Maakuntatasolta toivotaan konkreettisia työkaluja kuntien työhön ja valtiolta selkeämpiä linjauksia isoihin päästölähteisiin. Kunnilla on vaikeuksia soveltaa annettuja päästövähennysten malleja paikallistasoon, joka herättää kysymyksiä tiedon tuotannon vastuualueista. Resurssipula johtaa toimikentän muuttamiseen paikallistasolla muun muassa lisääntyvän seutuyhteistyön kautta. Kuntien aktiivinen vapaaehtoinen ilmastotyö vaikuttaa kunnan ja valtion vuorovaikutukseen niin, että kuntien ilmastotyötä edistävät valtion toimet jäävät vähäiselle keskustelulle.
Tutkielman keskeiset tulokset kertovat kuntien kohtaamista haasteista, jotka eivät kaikki liity vain ilmastotyön toteuttamiseen. Ilmastonmuutoksen hallinnan tutkimus on merkittävää, sillä hillinnän ja sopeutumisen edistäminen vaatii eri hallintotasojen vuorovaikutuksen kriittistä tarkastelua. Aihepiirin tutkimusta voidaan jatkossa laajentaa koskemaan yksityisen ja kolmannen sektorin merkitystä ilmastonmuutoksen vastaamisessa
