”Kansankollektiivin perustaminen on kuin taivaaseen meneminen”:Kiinan sisällissota ja kommunistisen Kiinan alkuvaiheet keskikoulun ja peruskoulun historian oppikirjoissa 1966–1999
Tiivistelmä. Tutkimus tarkastelee vuosina 1966–1999 julkaistujen keskikoulun ja peruskoulun historian oppikirjojen kuvausta Kiinan 1920-luvun lopulla alkaneesta sisällissodasta ja vuonna 1949 perustetun kansantasavallan alkuvaiheista 1960-luvun alkupuolelle saakka. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tarkastella, miksi kuvaus oli juuri tietynlainen, ja toisaalta vertailla ja analysoida aineistossa tapahtunutta kuvauksen muutosta. Tutkimuksen menetelminä toimivat sisällönanalyysi ja vertaileva metodi.
Tutkimus jakaantuu temaattisesti kolmeen osioon: Kiinan sisällissodan kuvauksen tarkasteluun, kansantasavallan perustamisen ja suurta harppausta edeltäneiden uudistusten kuvauksen tarkasteluun sekä suuren harppauksen kuvauksen tarkasteluun. Aineisto jakaantuu suomettumisen aikaisiin oppikirjoihin ja suomettumisen jälkeisiin oppikirjoihin siten, että ensimmäiseen osaan on sisällytetty keskikoulun oppikirjat ja peruskoulun ensimmäiset oppikirjasarjat, ja toiseen osaan Kekkosen ajan ja vuoden 1985 opetussuunnitelman jälkeiset uudet kirjasarjat.
Tutkimuksessa havaittiin, että oppikirjojen kuvaukset olivat voimakkaasti sidoksissa aikansa poliittiseen ympäristöön, poliittiseen korrektiuteen ja kouluhallituksen asettamiin vaatimuksiin. Kommunistista Kiinaa käsiteltiin kirjoissa kaikkein eniten 1970-luvun peruskoulun oppikirjoissa, joissa kommunisteja ja sosialismia myös ylistettiin vuolaimmin. Muutoksen jyrkkyyttä kuvastaa se, että 1960-luvulla julkaistuun keskikoulun oppikirjaan, jossa Kiinan kommunisteja ei kuvattu kovinkaan suopeasti, ilmestyi 1970-luvun alun painokseen voimakkaasti kommunisteja ja sosialismia ylistänyttä tekstiä, samalla kun kriittiseksi tulkittavissa olevat kohdat oli poistettu. Oppikirjat pyrkivät enimmäkseen noudattamaan valtion ulkopoliittista linjaa, mutta enemmän niiden laatimiseen vaikutti sisäpoliittinen paine, kirjatarkastukset ja itsesensuuri. Tätä kuvastaa se, että vaikka 1980-luvulla Suomen ulkopolitiikan viralliset linjaukset säilyivät pitkälti samana, kutistui kirjojen Kiinan sisällissotaa ja kansantasavallan vaiheita käsitellyt sisältö huomattavasti, ja kuvaus muuttui selkeästi neutraalimpaan suuntaan. Tutkittavan ajanjakson lopulla kuvaus keskittyi jo enemmän Kiinan epäkohtiin, eikä sosialismin ylistämistä katsottu enää tarpeelliseksi.
Kommunistista Kiinaa voitiin kuitenkin myös kritisoida jopa 1970-luvun kirjoissa. Terävämpään kritiikkiin tukea haettiin Neuvostoliiton linjauksista, eikä kritiikki kohdistunut missään vaiheessa sosialismiin, vain korkeintaan Kiinan tapaan soveltaa sitä. Aineistosta olikin havaittavissa, että ylistävän kuvauksen varsinaisena kohteena oli sosialismi, Kiinan toimiessa vain ylistyksen välineenä. Kirjojen kuvauksissa Kiinan kansatasavallan johto saattoi tehdä huonoja ratkaisuja, mutta loppujen lopuksi sosialismiin siirtyminen oli aina positiivinen asia, kunhan radikaaleimpia linjauksia tarkistettiin parempaan suuntaan
