Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani olen perehtynyt lastenkirjallisuuden fiktiiviseen henkilönnimistöön sekä sen käännöksiin. Olen kerännyt tutkimusaineistoni henkilönnimet Mauri Kunnaksen Joulupukista ja noitarummusta sekä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun Suomesta. Alkuperäisteosten lisäksi olen tutkinut ruotsin-, englannin- ja saksankielisiä käännöksiä. Nimiaineistoni koostuu 78 suomenkielisestä nimikokonaisuudesta sekä yhteensä 234 käännösnimikokonaisuudesta.
Tutkimukseni on kaksivaiheinen. Ensin olen jaotellut alkuperäisteosten henkilönnimikokonaisuudet nimityyppeihin. Nimityyppejä on kolme: realistiset, keinotekoiset ja intertekstuaaliset nimet. Realistisen nimityypin luokittelukriteerinä olen käyttänyt Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämää nimipalvelua. Analyysini toisessa vaiheessa olen tutkinut henkilönnimistön käännösstrategioita sekä etsinyt yhteyttä alkuperäisnimen nimityypin ja valitun käännösstrategian väliltä. Mahdollisia käännösstrategioita on kuusi: laina, mukaelma, käännös, korvaus, poisto ja lisäys. Strategioista vain laina on puhtaasti vieraannuttava ja loput viisi kotouttavia.
Teosten nimityyppijakauma on varsin erilainen. Joulupukin ja noitarummun nimistössä realistinen ja keinotekoinen nimityyppi ovat yhtä edustetut, kun taas Tatun ja Patun Suomessa realistinen nimityyppi kattaa 84,4 % nimikokonaisuuksista. Perustelen eroavaisuuksia teosten luonteella. Realististen suomalaisten nimien paljous korostaa Tatun ja Patun Suomen sidosta teoksenulkoiseen maailmaan. Joulupukin ja noitarummun tapahtumapaikka on fiktiivinen Joulukylä ja hahmot tonttuja, mikä heijastuu myös nimien keinotekoisuutena. Intertekstuaalinen nimityyppi on molemmissa teoksissa osuudeltaan pienin, ja sen tehtävä on sekä rakentaa siltoja teoksen ulkopuolelle että toimia huumorin keinona.
Aineistoni kolme yleisintä käännösstrategiaa ovat laina, korvaus ja käännös. Hieman alle puolet eli 49,1 % henkilönnimistä on lainattu kokonaisuudessaan. Vastaavasti jäljelle jäävät 50,9 % nimikokonaisuuksista on kotoutettu ainakin osin. Tutkimistani käännösteoksista ruotsinnokset ovat uskollisimpia alkuperäisnimistölle, kun taas saksannoksissa nimistöä on kotoutettu voimakkaimmin. Saksannokset erottuvat joukosta erityisesti poistetuilla nimikokonaisuuksilla, minkä seurauksena saksannosten nimimäärä on verrokkikäännöksiä pienempi.
Alkuperäisnimen nimityyppi ja siihen kytkeytyvä nimen funktio ohjailevat käännösstrategian valintaa. Realistisen nimityypin pääasiallinen funktio on yksilöidä nimenkantajia sekä kiinnittää teoksen fiktiivinen maailma teoksenulkoiseen, minkä vuoksi realistiset nimet tavallisesti lainataan. Keinotekoisten nimien luonnehtivan funktion säilyttäminen puolestaan vaatii kotouttamista, mikä toteutuu aineistossani tyypillisesti joko nimen korvaamisella tai merkityssisällön kääntämisellä. Intertekstuaalisten elementtien kohdalla korrelaatio ei ole selkeä, vaan vastakkaiset strategiat laina ja korvaaminen ovat yhtä lailla yleisiä.
Tutkimukseni on jatkumoa viime vuosina Suomessa tehdyille lastenkirjallisuuden nimistöä tutkiville opinnäytetöille. Vaikka aihe 2000-luvulla on alkanut herättää tutkijoiden kiinnostusta, ei täysin vastaavaa tutkimusasetelmaa ole aiemmin toteutettu. Tutkimukseni eroaa aiemmasta tutkimuksesta mm. käännöskielipaletin laajuudessa. Tutkimani kohdekielet ovat kuitenkin läheisiä kielisukulaisia keskenään, minkä vuoksi pidän mielenkiintoisena jatkotutkimusaiheena tutkimuksen laajentamista eri kulttuuripiireihin ja kielikuntiin. Joulupukki ja noitarumpu on käännetty myös esimerkiksi japaniksi: miten teoksen japaninkielinen käännösnimistö eroaa omasta aineistostani
