Abstract. The purpose of this master’s thesis is to examine the seeming duality in the representations of Ireland and the Irish in the first recension of the Topography of Ireland (Topographia Hibernica) by Gerald of Wales (c. 1146–1223). The results of the study are threefold. Firstly, by comparing and contrasting the two representations, the study demonstrates that there is a contrast between the overwhelmingly positive portrayal of Ireland and the overwhelmingly negative characterisation of the Irish. Secondly, by comparing these representations with the negative preconceptions conveyed in the author’s preface, it may be said that there is a shift in the image of Ireland, whereas the image of the Irish is only reinforced. More specifically, Ireland seems to be raised to a new status as the home of the “wonders of the West”, while the Irish are marginalised even further. Both descriptions are based on the image of the island as the farthest western periphery. An exploration of the Topography’s historical context indicates that the characterisation of the Irish taps into the contemporary cliché of the peripheral and inferior barbarian. At the same time, the concept of the periphery seems to be rehabilitated where Ireland, the land, is concerned. Thirdly, although the inner logic of the work may be questioned, the author’s personal circumstances indicate that the two representations are not contradictory where authorial interests are concerned in so far as both may be seen to serve the same purpose of demonstrating the superiority of the Self. The Topography of Ireland revolves around notions of superiority and inferiority. The results of the study indicate the centrality of the Self in the work, which raises questions as to its real subject. In any case, although, historically, the Topography’s reputation has centred on its characterisation of the Irish, it is not the Irish—namely, the Other—but the Self that is of real interest in the work.Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma vertailee Irlannin ja irlantilaisten näennäisen ristiriitaista kuvausta Gerald Walesilaisen (c. 1146–1223) teoksessa Topographia Hibernica. Tutkimus koskee teoksen noin vuonna 1187 ilmestynyttä ensimmäistä versiota. Tutkimuksesta käy ilmi, että teos esittää Irlannin positiivisessa valossa, mikä korostaa irlantilaisten negatiivista kuvausta. Lisäksi vertaamalla kuvauksia kirjoittajan esipuheessaan esiintuomiin negatiivisiin ennakkokäsityksiin voidaan todeta, että näkemys Irlannista muuttuu teoksen edetessä, kun taas irlantilaisiin liittyviä negatiivisia ennakkokäsityksiä vahvistetaan. Tarkemmin sanoen teos kohottaa Irlannin uuteen asemaan ”lännen ihmeiden” kotipaikkana syventäen irlantilaisten marginalisointia. Molempien kuvausten perustana on käsitys Irlannista kaukaisimpana läntisenä periferiana. Tutkimuksesta käy ilmi, että teos hyödyntää 1100-luvulle tyypillistä, syrjäseutujen kansoihin liitettyä barbaarisuuden käsitettä irlantilaisten kuvauksessa. Samalla periferian käsitteen voidaan nähdä muuttuvan suotuisammaksi mitä tulee Irlannin kuvaukseen. Vaikka teoksen sisäinen logiikka ontuukin, molempien kuvausten voidaan nähdä palvelevan kirjoittajan etuja, sillä Topographia on ennen kaikkea argumentti minuuden ylemmyydestä. Tutkimustulokset viittaavat minuuden käsitteen keskeiseen rooliin Topographiassa. Tutkielma esittääkin, että vaikka Topographia Hibernican maine on usein painottunut sen esittämään irlantilaisten kuvaukseen, olennaisinta on kuitenkin se, mitä se kertoo kirjoittajastaan ja tämän maailmasta
