Tiivistelmä. Tutkimus tutkii mielenterveyden edistämistä peruskoulussa ja tekstiilikäsityön mahdollisuuksia toimia oppilaiden mielenterveyden edistämisen välineenä. Tekstiilikäsityön psyykkisistä vaikutuksista puhutaan julkisesti paljon, mutta koulukäsityössä vaikutuksia ei huomioida tarpeeksi. Käsityön tehtävä mielenterveyttä edistävänä oppiaineena on löytynyt valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta jo 50 vuoden ajan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tekstiilikäsityön mielenterveyttä edistäviä tekijöitä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa käsityön opetuksessa.
Tutkimus toteutetaan integroivana kirjallisuuskatsauksena eli sen tavoitteena on koota yhteen aikaisempaa tutkimusta aiheesta ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Tutkimusaineisto koostuu aikaisemmista tutkimuksista, aiheen kirjallisuudesta ja Peruskoulun opetussuunnitelman perusteista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu mielenterveyden, mielenterveyden edistämisen, käsityön, tekstiilikäsityön, koulukäsityön ja opetussuunnitelman ympärille. Mielenterveys on moniulotteinen käsite ja tutkimukseni tarkastelee sitä erityisesti positiivisen psykologian näkökulmasta. Käsityön teoriaosuus keskittyy tekstiilikäsityön lisäksi käsityökasvatuksen, käsityön merkitysten ja käsityötaidon näkökulmiin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tekstiilikäsityöllä on useita mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia, kuten itsetuntoa vahvistava hallinnan tunne, vuorovaikutustilanteet, elämänhallinnan tunne, identiteetin vahvistuminen, turvallisuuden tunne, itseilmaisun mahdollisuus, onnistumisen kokemukset, arjen taitojen harjaantuminen, toiminnalliset työtavat sekä materiaalien ja tekniikoiden hallinta. Vaikutuksia on huomioitu osittain myös opetussuunnitelmassa. Koulukäsityössä tulisi jatkossa tuoda opetukseen mukaan tekstiilikäsityön terapeuttinen ja stressiä lievittävä ominaisuus sekä korostaa tekijöitä, jotka edistävät mielenterveyttä eli itseilmaisun mahdollisuus, hallinnan tunne ja käsillä tekemisen ilo. Tärkeä tutkimustulos koulukäsityön kannalta oli se, että tehdyt harjoitteet eivät saa olla liian haastavia oppilaan taito- ja ikätasoon nähden, jotta ilo käsitöiden tekemiseen säilyy. Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota käsityöoppiaineen suunnitteluun, tavoitteiden laatimiseen ja käsityöryhmän ryhmäytymiseen.
Kirjallisuuskatsaus tutkimusmetodina lisää tutkimuksen luotettavuutta ja toistettavuutta. Tutkimuksen toteutuksessa on kiinnitetty huomiota sen luotettavuuteen ja eettisyyteen. Jatkotutkimus voisi keskittyä oppilaiden ja opettajien kokemuksiin käsityön mielenterveyttä edistävistä vaikutuksista. Tutkimuksen tavoitteena on herättää keskustelua ja jatkotutkimusta aiheesta
