Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten puheterapeutit ovat mukana palliatiivisessa hoidossa Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin myös puheterapeuttien kokemuksia palliatiivisessa hoidossa toimimisesta sekä puheterapeutin kokemaa ammatillista varmuutta palliatiivisessa hoidossa. Lisäksi tutkittiin, ovatko puheterapeutit mukana palliatiivisissa hoitotyöryhmissä, sekä onko puheterapeuteille tarpeeksi tutkimustietoa sekä hoitosuosituksia toimia palliatiivisessa hoidossa.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena verkossa Webropol-alustalla mukaillen O’Reillyn ja Walshen (2015) kyselyä. Aineisto kerättiin 21.2.–7.8.2020 Suomen puheterapeuttiliiton varsinaisista jäsenistä koostuvalta sähköpostilistalta sekä Facebookin Ideoita puheterapiaan -ryhmästä. Vastauksia saatiin yhteensä 145 kappaletta. Kyselyn avoimet vastaukset käsiteltiin teema-analyysillä ja numeeriset vastaukset kuvailtiin auki havaintoaineistosta käyttäen tilastollisia tunnuslukuja.
Kysely osoitti, että vastaajien mielestä puheterapeutilla on tehtävä palliatiivisessa hoidossa potilaan kommunikoinnin sekä syömisen ja nielemisen turvaajana. Kyselyyn osallistuneista reilu kolmannes oli ollut mukana puheterapeuttina palliatiivisessa hoidossa. Palliatiivisessa hoidossa toimivat puheterapeutit olivat kyseisessä hoidossa mukana tyypillisesti harvoin: joko harvemmin kuin kerran vuodessa tai muutaman kerran vuodessa. Vastaajat eivät tyypillisesti kuuluneet nimettyyn palliatiiviseen hoitotyöryhmään. Vastaajat eivät osanneet sanoa, olivatko he tyytyväisiä siihen, miten puheterapeutit ovat tällä hetkellä mukana palliatiivisessa hoidossa Suomessa. Esteenä toimia puheterapeuttina palliatiivisessa hoidossa koettiin muiden ammattiryhmien tietämättömyys puheterapeutin työnkuvasta, puheterapiaresurssien puute sekä puheterapeutin epävarmuus. Vastaajien mielestä puheterapeuttina toimimista palliatiivisessa hoidossa helpottaisi muiden ammattiryhmien tiedon lisääminen puheterapeutin työnkuvasta sekä sen merkityksestä, sekä puheterapeuteille suunnattu koulutus. Vastaajien mielestä tarjolla ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa eikä toimintaohjeita tai hoitosuosituksia toimia puheterapeuttina palliatiivisessa hoidossa.
Kyselytutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että puheterapeutit tarvitsevat lisäkoulutusta pystyäkseen toimia palliatiivisessa hoidossa itsenäisenä päätöksentekijänä. Palliatiivisen hoidon tarve on kasvamassa, joten puheterapeuttien osaamista olisi hyvä pohjustaa palliatiivista hoitoa ajatellen. Suomessa on tarvetta myös puheterapeuttisen ohjauksen suosituksille palliatiivisessa hoidossa. Lisäksi eri ammattiryhmät sekä palliatiiviset hoitotyöryhmät tarvitsevat tietoa puheterapeuttisen ohjaamisen tärkeydestä, jotta potilas saa entistä kokonaisvaltaisempaa hoitoa
