Tiivistelmä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisten tekijöiden kautta lapset rakentavat päiväkodin paikkojen merkityksiä. Tarkoituksena on tuoda esiin lasten omat ajatukset ja heidän kokemuksensa. Tutkimus pohjaa lapsuudentutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen, jossa lapsuus nähdään arvokkaana itsessään eikä vain välivaiheena kohti aikuisuutta. Lapsuudentutkimuksen ohella keskeisiä käsitteitä ovat paikka, paikkakiintymys ja -identiteetti sekä päiväkoti lasten paikkana.
Lasten paikkoihin liittämien merkitysten näkökulmasta keskeistä on, että paikka ei ole kaikille sama, vaan yksilöt luovat siitä omia tulkintojaan ja paikka saa merkityksensä yksilöllisten prosessien kautta. Paikkoja voidaan tarkastella lapsia varten suunniteltuina paikkoina tai lasten omina, heidän itsensä valitsemina ja muokkaamina paikkoina. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat nimenomaan lasten omat paikat päiväkodin kontekstissa.
Tutkimus on toteutettu kerronnallisena tutkimuksena ja aineisto on tuotettu yhdessä erään päiväkotiryhmän lasten kanssa. Tutkimukseen osallistui 10 lasta, jotka olivat iältään 3–5-vuotiaita. Aineisto koostui lasten ottamista valokuvista ja lasten nauhoitetusta kerronnasta. Lapset saivat kuvata vapaasti päiväkodin paikkoja tablettitietokoneella ja samalla kertoa päiväkodista. Kuvausprosessin tuottamaa kerrontaa ja valokuvia on analysoitu kerronnallisena analyysina hyödyntäen kategorista sisällön analyysia.
Tutkimuksen tuloksena on, että lapset rakentavat paikkojen merkityksiä päiväkodissa kolmeen eri kategoriaan luokittuvien tekijöiden kautta. Ensimmäinen kategoria on päiväkodissa tapahtuva toiminta. Lapset rakentavat paikkojen merkityksiä erilaisten toimintojen kautta, kuten esimerkiksi ohjatun toiminnan sekä vapaan leikin kautta. Paikkojen merkityksiä rakennetaan myös arjen toimintojen ja sitä jaksottavien juhlien kautta. Toisena kategoriana on päiväkodin toimintaa määrittävät tekijät. Näitä määrittäviä tekijöitä olivat muun muassa jako lapsiin ja aikuisiin sekä erilaiset tila- ja ryhmäjaon käytännöt. Viimeinen kategoria on minä ja muut päiväkodissa. Tämä käsittää lapsen omien tavaroiden ja paikkojen roolin sekä sosiaalisten suhteiden tärkeyden paikkojen merkitysten rakentumisessa.
Tutkimus pyrkii tuomaan esiin sitä, millaisena paikkana päiväkoti näyttäytyy lasten näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että lapset rakentavat paikkojen merkityksiä monien eri tekijöiden kautta. Tällä on suuri merkitys myös siihen, että päiväkodista tulee nimenomaan lasten oma paikka, ei vain paikka lapsia varten. Lapset ovat oman elämänsä aktiivisia toimijoita, joten heidän roolinsa myös paikkojen merkitysten rakentumisessa on merkittävä. Päiväkodin paikoista tulee lasten omia paikkoja, kun lapset liittävät niihin omia merkityksiään.Child as the constructor of the meaning of places in day care. Abstract. The study aims to find out how children construct the meanings of places in day care. The purpose is to bring light on the children’s own thoughts and their experiences. Study is based on the theoretical background of childhood studies where childhood is seen valuable as itself, not just as a phase on the journey to adulthood. In addition to childhood studies other main concepts are place, place attachment, place identity and day care as a children’s place.
When looking at the meanings that children give to places, it is important to notice that place isn’t the same for all individuals. Individuals create their own interpretations about places and the meaning of the place is thus constructed via individual processes. One way to categorize places is to see them as places designed for children or as children’s own places that they have chosen for themselves. Children’s own places at day care are the focus of the study.
The study is a narrative study and the study material is produced together with children from a certain day care group. There were 10 children aged 3 to 5 participating in the study. The study material consists of the photographs that the children have taken and the recorded children’s narrative. Children were able to take photos on a tablet and move freely around the day care. At the same time, children were able to tell the things they wanted to tell about their day care. The material was analysed using narrative categorical content analysis.
Results of the study show that children’s processes of constructing the meaning of places can be divided into three categories. First category consists of the actions of day care life. Children construct the meaning of places via adult planned activities and free play. The meanings are also formed through everyday activities and different occasions and events that create breaks to everyday rhythm. The second category consists of the factors that define the actions in the day care. These are for example the division into children and adults and the use of spaces in day care. The last category is named “me and others in day care”. It includes the significance of the children’s own places and belongings and the social relations in the construction of the meaning of places.
The aim of the study is to give attention to how the children themselves view their day care environment. The conclusion is that children construct the meaning of places via many different factors. This has a great impact on how the day care becomes a children’s place, not just a place for children. Children are active actors of their own lives and so they have a significant role in the construction of the meaning of places. The places in day care become children’s own when they attach meanings to the places
