Tiivistelmä. Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee kalvo-oikomisen käyttöä oikomishoidossa. Kalvo-oikominen on suhteellisen uusi tulokas oikomishoidossa ja siitä on tullut yksi menetelmä perinteisten oikomismenetelmien täydentäjäksi. Ensimmäiset kalvot kehitettiin jo vuonna 1945, mutta tekniikan kehittymisen ja uusien valmistajien myötä menetelmä on alkanut yleistymään. Kalvo-oikomisessa on etuja perinteiseen oikomishoitoon verrattuna, mutta myös haittoja. Kalvo-oikomisesta on kertynyt vielä kohtalaisen vähän tieteellistä tutkimusnäyttöä ja tässä kirjallisuuskatsauksessa pyritään kokoamaan yhteen tähän mennessä kertynyttä tutkimusnäyttöä.
Kalvo-oikominen on oikomishoidon menetelmä, jossa potilas käyttää hampaiden päällä pidettävää läpinäkyvää muovikalvoa. Hoidon alussa valmistetaan tietokoneistetusti kalvosarja, josta potilas vaihtaa uuden kalvosarjan noin viikosta kymmeneen päivään välein. Menetelmä sopii erityisesti aikuisille ja suhteellisen lieviin purentavirheisiin, mutta menetelmää on käytetty myös vaikeampiin purentavirheisiin, sekä lasten oikomishoidoissa
