Tiivistelmä. Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, että yksilöt kokevat sukupuolensa hieman eri tavoilla: osa kokee olevansa miehiä, osa naisia tai osa hieman molempia tai ei kumpaakaan, eikä tämä kokemus välttämättä vastaa heidän virallista syntymässä määritettyä sukupuoltaan. Sukupuolen yksiselitteinen määrittely myös puhtaasti kehollisesta näkökulmasta on joskus vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Lääketieteellistä diskurssia on kritisoitu yksipuolisesta ja konservatiivisesta sukupuolikäsityksestä sekä erilaisten sukupuolenkehityksen ja sukupuoli-identiteetin variaatioiden sivuuttamisesta tai pakottamisesta tiukkaan dikotomiseen muottiin. Tutkimusten mukaan kuitenkin sukupuolen ahtaalla määrittelyllä ja lääketieteen ammattilaisten suhtautumisella yksilön sukupuolikokemukseen, mukaan lukien potilaskontakteissa ja/tai asiakirjoissa käytetty kieli, on huomattava merkitys paitsi yksilöiden hyvinvoinnille myös onnistuneelle lääkärin ja potilaan vuorovaikutukselle.
Tutkimuksessa analysoitiin laadullisia menetelmiä käyttäen Suomen Lääkärilehdessä ja Duodecimissä vuosien 1980 ja 2019 välillä julkaistut artikkelit (n=56), jotka käsittelivät sukupuolen kehitystä ja/tai sukupuolen moninaisuutta. Sukupuolen käsittelyä dikotomisesti ja ei-dikotomisesti arvioitiin sen perusteella, puhuttiinko tekstissä potilaista miehinä ja naisina, tyttöinä tai poikina, maskuliinisena tai feminiinisenä tai käytettiinkö tekstissä muita ilmauksia, jotka implikoivat, että sukupuolia on kaksi ja nämä toisilleen vastakkaiset. Lisäksi teksteistä tarkasteltiin ilmoitettuja sukupuolen määräytymisen perusteluja, jotka usein ilmaistiin yksinkertaisin, preskriptiivisin väitelausein.
Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosassa artikkeleita (82 %, n=46) käytettiin sukupuolesta puhuttaessa dikotomista kieltä siinäkin tapauksessa, että artikkelit nimenomaisesti käsittelivät sukupuolen moninaisuutta tai sukupuolen yksiselitteisen määrittämisen vaikeutta tai jopa mahdottomuutta. Toisaalta tutkimuksessa havaittiin, että etenkin uusimmissa sukupuolen moninaisuutta käsittelevissä artikkeleissa sukupuolen määräytymisperusteena käytettiin yksilön omaa kokemusta useammin kuin erilaisia kehollisia määrittelyperusteita. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että vaikka lääketieteen kieli ei ole vielä omaksunut muilla yhteiskunnan sektoreilla käytettyä terminologiaa, sukupuolen moninaisuus nähdään enenevästi myös lääketieteen piirissä myös muuna kuin puhtaasti diagnostisena tai hoidollisena kysymyksenä
