Tiivistelmä. Aurinkoenergia on globaalisti potentiaalisin uusiutuva energianlähde. Auringon säteilyenergiaa on mahdollista valjastaa käyttöön esimerkiksi aurinkokennoilla, joissa fotoaktiiviset materiaalit muuttavat säteilyenergian sähkövirraksi.
Kaupallisesti yleisin aurinkokennomateriaali on epäorgaaninen pii, mutta myös orgaanisia aurinkokennoja tunnetaan. Orgaaniseksi aurinkokennoksi nimitetään aurinkokennoa, jonka auringonvaloa absorboiva materiaali koostuu hiilipohjaisista puolijohdeyhdisteistä. Tällaisilla aurinkokennoilla on luontaisesti monia houkuttelevia ominaisuuksia verrattuna perinteisiin aurinkokennoihin, kuten suhteellinen halpuus, helppo valmistettavuus, tehokkaammat absorptio-ominaisuudet sekä mahdollisuus työstää aurinkokennot erittäin ohueksi, jopa taipuisaksi kalvoksi. Näistä syistä johtuen orgaaniset aurinkokennot ovat olleet viime vuosina lisääntyvissä määrin tutkimuksen kohteena.
Tutkielmassa perehdytään pienimolekyylisten elektroninluovuttajamateriaalien bulk heterojunction -aurinkokennoissa tuottamiin kennoparametreihin, sekä käsitellään elektroninluovuttajien sulautuneiden keskusyksikkörakenteiden synteesimenetelmiä. Tutkielmassa käsitellään kahdeksaatoista erilaista sulautuneen rengasrakenteen omaavaa keskusyksikköä, sekä näihin pohjautuvia elektroninluovuttajamateriaaleja
