Tiivistelmä. Luonnonvaraiset kosteikot ovat merkittävästi vähentyneet ja ne ovat yksi uhanalaisimmista luontotyypeistä koko maailmassa. Maailmanlaajuisesti monien kosteikkolintulajien sekä muiden kosteikoilla viihtyvien lajien vähenemisen pääasialliseksi syyksi on arvioitu niiden käyttämien elinympäristöjen väheneminen ja pesimäympäristöjen laadun heikkeneminen. Ihmisen rakentamat kosteikot voivat olla tehokas tapa kompensoida makean veden ekosysteemien häviämistä sekä pilaantumista ja kosteikkoja perustamalla on lisätty vesilinnuille edullisia pesimä- ja poikueympäristöjä sekä paikallisella tasolla että koko maan mittakaavassa. Rakennettujen kosteikkojen sorsatuotanto voi olla jopa korkeampaa kuin boreaalisissa järvissä keskimäärin. Patoamalla rakennettujen kosteikkojen tuottavuus ja monimuotoisuus ei välttämättä kuitenkaan säily korkeana ilman jatkuvia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä. Tuottokyvyn lasku ilmenee ensimmäisenä kosteikon vesiselkärangattomien vähenemisenä, ja muutokset näkyvät nopeasti myös sorsa- ja kahlaajalintujen poikastuoton heikentymisenä ja kosteikon vesilintumäärien vähentymisenä. Tällaiset jo tuottavuutensa menettäneet kosteikot tarvitsevat nuorentavan käsittelyn. Vedenpoistoa tai tilapäistä kuivuuskäsittelyä on käytetty kosteikon korkean tuottavuuden ylläpidossa ja tuottavuuden tehostamisessa, sillä muuttuvien vedenpinnan vaihteluiden on havaittu olevan keskeisessä osassa sorsalintujen, niiden ravintokasvien ja selkärangattomien korkean tuotannon ylläpidossa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin väliaikaisen kuivuuskäsittelyn eli kesannoinnin merkitystä kunnostustoimenpiteenä sekä sen vaikutuksia vesilintukosteikon eliöyhteisöihin ja kosteikkojen tuottavuuteen. Tutkimuspopulaatiot ja 15 tutkimuskosteikkoa sijaitsivat eri puolella Suomea, joista viidelle kosteikolle suoritettiin kesannointikäsittely. Kesannointikäsittelyt eivät kuitenkaan onnistuneet tavoitellusti eikä koekäsittelyistä saaduilla tuloksilla ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kosteikkojen vesilintu-, selkärangaton- ja kasviyhteisöjen toiminnalle. Kesannoinnilla oli tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia kosteikon vesikemiaan, mutta vaikutukset eivät olleet odotetun laajuisia eivätkä kohdistuneet kasvien kasvua rajoittavien ravinteiden, kuten typpi- tai fosforipitoisuuksiin. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vaikka tutkimuskohteisiin tehdyillä kesannointikäsittelyillä ei näyttänyt olevan merkittäviä vaikutuksia kosteikon tuottavuudelle, niiden tavoitteellinen luonnontila on linnustolle hyväksi ja onnistuessaan lisäävät kosteikkojen linnuston diversiteettiä, parimäärää sekä lajikirjoa. Jos kesannoinnilla saadaan lisättyä vesiselkärangattomien biomassaa, tällä on selkeä yhteys vesilinnuston laji- ja parimääriin ja yleiseen monimuotoisuuteen. Tulokset osoittavat, että kesannointi ei kuitenkaan vaikuta aina kosteikkojen selkärangattomien ja lintujen määrää toivotulla tavalla. Suurimpana syynä tähän voidaan pitää käsittelyiden epäonnistumismahdollisuutta. Kesannointikäsittelystä saatavien tavoitteiden saavuttaminen ja toteutuminen on riippuvainen kosteikon yläpuolisen valuma-alueen ominaisuuksista, vallitsevasta säätilasta, kosteikon ravinteikkuudesta ja sen muista ominaisuuksista sekä kosteikoilla elävien jyrsijöiden aikomuksista. Kesannoinnin onnistumista tulisikin edesauttaa tyhjentämisluukkujen paremmalla sijoittamisella, erillisillä tyhjennyspumpuilla sekä siemenkasvikylvöillä.The effect of summer drawdown to wetland communities and importance in waterfowl management. Abstract. Natural wetlands have declined significantly and are one of the most endangered habitats in the world. Globally, the main reason for the decline of many wetland bird species, as well as other species that lives in wetlands, has been estimated to be the decline in the habitats they use and the degradation in the quality of nesting and brooding habitats. This loss has an impact on populations of ducks which are declining. Man-made wetlands can be an effective way to compensate the loss and deterioration of the freshwater ecosystems, and recently have found to increase nesting and brooding habitats of waterfowl, both locally and worldwide. Duck production in man-made wetlands can be even higher than in natural boreal lakes on average. Early stages of succession after flooding provide high food supply for ducks. However, the productivity and diversity of wetlands built by man may not stay high without cyclic managements and restoration measures. The decline in productivity is manifested first in the decline of aquatic invertebrates of wetland, and the changes are also quickly reflected in a decline in the yield of duck and wader birds and a decrease in waterfowl numbers. These older unproductive wetlands need rejuvenating treatments. Wildlife refuges have successfully used drawdown and dewatering treatment to maintain high level of duck, wader, invertebrate and plant productivity. Water level fluctuations have been found to play a key role in maintaining high production of ducks and their food resources. In this study we evaluated the importance of temporary drought treatment, as a remedial measure, as well as its effects on waterfowl wetland communities and wetland productivity. The study populations and 15 man-made wetlands were located in different parts of Finland and 5 wetlands were subjected to summer drawdown and dewatering treatment. However, drawdown and dewatering treatments did not succeed as intended and results of the experimental treatments did not have a statistically significant effect on the activities of waterfowl, aquatic invertebrate or plant communities. The drawdown method had statistically significant effects on or on wetland water chemistry, but the results were not as large as was expected and did not affect the concentrations of nutrients that restrict plant growth, such as nitrogen or phosphorous. The results of this study suggest that although summer drawdown treatments to the study sites did not appear to have significant effects at any level, their target natural status seems to be good for waterbirds and, if successful, will increase wetland bird diversity, density and brooding success. If drawdown treatment would increase the biomass of aquatic invertebrates this has a clear correlation to the waterfowl individual, pair and brooding numbers and overall diversity. However, the results show that drawdown method does not always affect the number invertebrates and birds in the expected way. The main reason for this can be considered the possibility of treatments failing. The achievements of the objectives of the drawdown treatment depends of the topography, quality and other characteristics of the drainage basin above the wetland, the prevailing weather conditions, the nutrient and other characteristics of the wetlands and the intentions of rodents living in the wetlands. The success of drawdown method should therefore be facilitated by better placement of flood/draingates, use of separate drainage pumps and sowing seeds
