Tiivistelmä. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ADHD-oireista lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on lisätä tietämystä aiheesta selvittämällä, millä käytännönläheisillä keinoilla lasta on mahdollista tukea päiväkodin kontekstissa ja mihin osa-alueisiin tuki on tarkoituksenmukaista kohdentaa. On merkittävää tehdä tutkimusta aiheesta, sillä lapsilla, joilla on todettu ADHD varhaiskasvatusiässä, on tutkittu olevan suurempi riski myöhempään akateemiseen alisuoriutumiseen ja oppimisvaikeuksiin koulussa. Näin ollen varhaisen tuen merkitys korostuu, sillä ajoissa annettu ja oikein kohdennettu tuki edistää lapsen oppimista, kehitystä ja hyvinvointia sekä vähentää vaikeuksien syntymistä ja laajentumista. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä tutkimuskohteena ovat aiemmat tutkimukset ja tarkoituksena on luoda laaja-alaista kuvaa tutkittavasta ilmiöstä.
ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, johon kuuluvat pitkäaikaiset ja toimintakykyä haittaavat keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssien hillinnän haasteet. Sen taustalla on laajojen hermoverkostojen häiriö, jossa keskittymistä ja vireystilaa säätelevien järjestelmien toiminta on heikentynyt. Varhaiskasvatusikäisillä ADHD:ta hoidetaan pääsääntöisesti psykososiaalisilla hoitomuodoilla, joihin myös varhaiskasvatuksessa annettava tuki lukeutuu. Varhaiskasvatuksessa annettavan tuen sisältö voi koostua pedagogisista, rakenteellisista ja hyvinvointia tukevista muista järjestelyistä. Tutkimuksessani keskityn selvittämään pedagogisia tuen keinoja.
Tutkimusaineiston perusteella ilmeni, että ADHD-oireinen lapsi tarvitsee tukea erityisesti itsesäätelytaidoissa, toiminnanohjauksessa sekä tarkkaavuuden ylläpidossa. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus näyttäisivät parantavan suoriutumista näillä kaikilla osa-alueilla. Muut tutkimuksessa ilmi tulevat käytännön tukemisen keinot liittyvät oppimisympäristön muokkaamiseen, lapselle annettavaan palautteeseen ja ohjaukseen sekä aikuisen tukeen sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Aineistossa korostui myös myönteisen vuorovaikutuksen ja vahvuuksien tunnistamisen merkitys yhtenä tukemisen elementtinä
