Tiivistelmä. Tieto- ja viestintäteknologian rantauduttua koulutusalalle on tullut tarve päivittää käsityksiämme oppimisesta. Opettajakeskeisen pedagogiikan sijasta on pyritty yhä voimakkaammin kiinnittämään huomiota siihen, millä tavoilla oppilaat oppivat ja oppimiskäsitys on muovautunut yhä oppilaskeskeisemmäksi. (OPH, 2014) Tieto- ja viestintäteknologia ovat isossa roolissa tässä muutoksessa ja nykyisin opettajilta vaaditaan jatkuvasti enemmän teknologista osaamista sekä kykyä integroida teknologisia ratkaisuja omaan opetustyöhön. (Koehler & Mishra, 2009)
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaista täydennyskoulutusta opettajille tulisi tarjota, jotta he voisivat käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisesti omassa opetustyössään. Aikaisempien tutkimusten mukaan opettajat ovat innokkaita käyttämään ja kokeilemaan teknologiaa opetustyössään, mutta jatkuva uuden teknologian käyttöönotto ja niiden luomat haasteet koetaan turhauttavina. Onkin herännyt kysymys siitä, tarjoaako uusi teknologia merkittävää lisäarvoa opetustyöhön vai toimivatko uudet laitteet vain kynän ja paperin korvikkeena?
Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoituivat suomalaisissa kouluissa toimivat opettajat, sillä he ovat omassa työssään vastuussa siitä, miten ja millaisia työvälineitä oppimistilanteissa käytetään. Opettajien vastauksia tutkitaan TPACK- ja SAMR-teorioiden kautta, joiden avulla voidaan määritellä ja arvioida teknologian hyödyntämistä osana pedagogista toimintaa. Tavoitteista muodostui kaksi tutkimuskysymystä: 1) Millaista lisäarvoa tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa opetustilanteisiin? sekä 2) millaista tukea opettajille tarjotaan laitteiden ja sovellusten käytössä? Näiden kysymysten pohjalta laadittiin Webropol-kysely, johon vastsi 65 opettajaa ympäri Suomea
