Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee neljää 1750–1770-luvuilla Pohjois-Pohjanmaalla tehtyä suisidaalimurhaa ja niiden oikeuskäsittelyä sekä syytettyjen mielentilan tutkimista.
Suisidaalimurha oli 1600- ja 1700-luvuilla yleistynyt rikostyyppi, jossa tekijä murhasi viattoman sivullisen tavoitteenaan tulla tuomituksi kuolemaan. Suisidaalimurhia tehtiin erityisesti Tukholmassa ja Kööpenhaminassa sekä osissa Pohjois-Saksaa. Suomen alueen suisidaalimurhia ei ole aiemmin tutkittu, joten tämä tutkielma on ensimmäinen aihetta valottava historiantutkimus Suomen osalta.
Tutkielman lähteinä ovat alioikeuden konseptiotuomiokirjat, hovioikeuden päätöstaltiot ja 1700-luvun lainsäädäntö. Tutkielma on mikrohistoriallinen tapaustutkimus, joka sijoittuu oikeushistorian, historiallisen kriminologian ja sosiaalihistorian välimaastoon.
Tutkielman ensimmäisessä osiossa käydään läpi neljän pohjoispohjalaisen henkirikoksen oikeudenkäynnit tuomiokirjojen välityksellä. Henkirikokset tapahtuivat vuosina 1756 Paavolan Lapinkylässä, 1765 Oulun kaupungissa, 1767 Hailuodossa ja 1777 Kalajoen Raution kylässä. Oikeuskäsittelyn analysoinnin avulla tarkastellaan, mitä erityistä suisidaalimurhassa oli lainkäyttäjän näkökulmasta. Suisidaalimurha on oikeushistoriallisesti tärkeä rikostyyppi, koska se vaikutti osaltaan kuolemantuomion poistamiseen rangaistuskäytännöistä.
Tutkielman toisessa osiossa tarkastellaan, miten alioikeudessa tutkittiin syytetyn mielentilaa ja määriteltiin, tekikö syytetty tekonsa täydessä ymmärryksessä. Tämä oli tärkeää, koska mielenvikaista rikoksentekijää ei tuomittu kuolemaan. Aihetta on tutkittu 1700-luvun oikeuskäytäntöjen osalta hyvin vähän, joten myös siinä mielessä tämä tutkielma tarjoaa uutta tutkimustietoa. Suisidaalimurhassa mielentilan tutkimisen kannalta oli erityistä se, että elämään väsymistä, mikä oli suisidaalimurhien syy, ei pidetty mielenvikaisuutena. Tässä tutkielmassa pohditaan, millainen henkinen tila elämään väsyminen oli.
Sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä suisidaalimurha kumpusi pohjimmiltaan sosiaalisen aseman ahtaudesta, yksinäisyydestä, ihmissuhdeongelmista ja näiden aiheuttamasta ahdistuksesta tai epätoivosta. Samat tekijät vaikuttivat myös itsemurhien taustalla. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään suisidaalimurhan kaltaista ilmiötä, jotta ymmärrettäisiin, millaisista yhteiskunnallisista ja sosiaalisista syistä rikostyyppi kumpusi. Suisidaalimurhassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että henkilö näki kuolemassa jotain tavoittelemisen arvoista. Jotain, mikä voitti maallisen elämän — tämä lienee myös yksi pohjimmaisista ajatuksista esimerkiksi itsemurhaterrorismissa
