Tiivistelmä. Fyysisen aktiivisuuden suositukset täyttyvät heikosti peruskouluikäisten lasten ja nuorten keskuudessa. Päivittäisen liikunnan määrä jää alle suositusten mukaisen määrän. Istumista ja muuta paikallaanoloa kertyy runsaasti. Lisäksi ruutuaikaa on selvästi yli suositusten lasten ja nuorten arjessa.
Koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden määrään on pyritty vaikuttamaan muun muassa Liikkuva koulu -ohjelman avulla. Alakouluista vuonna 2010 liikkeelle lähtenyt ohjelma on saanut aikaan lupaavia tuloksia alakouluissa. Yläkoulun puolella liikunnallisen toimintakulttuurin luominen on ollut hitaampaa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella luokan- ja aineenopettajien kokemusten ja käsitysten avulla syitä miksi näin on.
Tutkimusjoukko koostui luokanopettajista (n=9) ja aineenopettajista (n=9). Tutkimusaineisto koostui kuudesta kestoltaan noin 20 minuuttisesta pienryhmäkeskustelusta. Näiden pienryhmä-keskusteluiden aiheena oli liikunnan integrointi osaksi akateemisten oppiaineiden opetusta. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen menetelmin toteutetun tutkielman aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tulosten mukaan merkittävimmät eroavaisuudet opettajaryhmien välillä liittyivät opetukseen integroituun liikunnan toteuttamiseen liittyvien tekijöiden osalta välituntiliikunnan vaikutusten ulottumiseen myös oppitunneille. Välituntiliikunnalla oli vaikutusta liikunnan hyödyntämiseen oppimisprosessin eri vaiheissa ja toiminnallisuuden ajoittamiseen oppitunneilla. Lisäksi eroja oli vastuukysymyksissä. Oppimisen suhteen aineenopettajat kokivat liikuntaa hyödyntävien oppituntien suunnittelutyön työlääksi. Heidän mielestään opettajien yhteistä suunnitteluaikaa oli liian vähän. Oppimisympäristöillä oli tulosten mukaan suuri vaikutus liikunnan integroinnille osaksi opetusta. Koulun fyysisillä oppimisympäristöillä oli vaikutusta siihen, miten liikuntaa ja liikettä voidaan hyödyntää osana koulun arkea. Sosiaalisten oppimisympäristöjen kohdalla korostuivat oppilaiden väliset sosiaaliset suhteet, opettajan oppilaan- ja ryhmäntuntemus sekä oppilaiden vertaisoppiminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta liikunnan integroimisen akateemisten oppiaineiden opetuksessa olevan vahvempaa alakoulussa. Suunnitteluajan lisääminen, koulutuksen järjestäminen ja toimintaa koordinoivan opettajan nimeäminen kouluille voivat edistää liikunnan hyödyntämistä oppimisen tukena ja kuroa toimintakulttuurieroa pienemmäksi ala- ja yläkoulujen välillä. Opetukseen integroidun liikunnan avulla pystyttiin myös huomioimaan tehokkaasti erilaiset oppijat
