Tiivistelmä. Kissojen elämään voi nykyään liittää monenlaisia inhimillisiä piirteitä. Niille myydään laihdutusruokia ja niiden syntymäpäiviä juhlitaan Helsingin Sanomien sunnuntainumeroissa. Kissojen omistajat ovat alkaneet kirjoittaa niiden äänellä kokonaisia keskusteluita sosiaalisessa mediassa. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, millaisia kissoihin liittyviä antropomorfisia diskursseja Facebook-keskusteluista ilmenee. Selvitän, miten kissoja inhimillistetään keskusteluissa, millaisia antropomorfisia diskursseja rakentuu sekä millaista murretta ja huumoria aineistossa esiintyy.
Olen kerännyt aineistoni Suomen Ragdoll-kissat -Facebook-ryhmästä, ja aineistoon kuuluu 280 viestiä, joissa kissa puhuu omalla äänellään. Olen itse ollut jäsen kyseisessä ryhmässä jo useita vuosia, joten minulla oli aineistoa kerätessä jonkinlainen ennakkokäsitys ryhmässä käytettävästä kielestä. Tutkimani ilmiö on kulttuuriantropologinen. Lähestyn tutkimusaihetta kuitenkin lingvistisesti diskurssianalyysi metodinani ja tutkin, miten kuvailemaani ilmiötä merkityksellistetään suomen kielellä.
Aineistosta nousee esille seitsemän erilaista diskurssia. Nämä diskurssit ovat kissa perheenjäsenenä, kissa hallitsijana, kissa harrastajana, kissa kuluttajana, kissa somettajana, kissan muu inhimillinen toiminta sekä kissa murteen puhujana. Diskurssit rakentuvat muun muassa omistajista sekä kissoista käytetyillä nimityksillä, verbeillä ja sananvalinnoilla. Esimerkiksi hallitsijadiskurssissa omistajasta käytetään nimitystä palvelija, kissoihin liitetään kuninkaallista sanastoa kuten aurinkokuningas tai pikkuprinsessa ja kissat käyttävät teksteissään imperatiivimuotoa puhutellessaan omistajiaan. Suurin osa aineistosta on yleiskielistä, mutta välillä kissat käyttävät murretta korostaakseen sijaintiaan tai rakentaakseen humoristista sävyä. Huumoria käytetään aineistossa muun muassa kerrottaessa kissojen tihutöistä. Huumoria käytettäessä otetaan vahvasti huomioon yleisö, joka koostuu kissoista kiinnostuneista ihmisistä
