Tiivistelmä. Koboltti ja kupari ovat elimistöön joutuessaan erittäin haitallisia aineita, ja ne saattavat pitkäaikaisen altistuminen seurauksena aiheuttaa ihmisille jopa hengenvaarallisia kroonisia terveyshaittoja. Koboltin ja kuparin runsas käyttö varsinkin teollisuudessa aiheuttavat pakostakin altistumista niiden haitallisille pölymäisille yhdisteille, jonka vuoksi koboltti- ja kuparipitoisuuksien seuraaminen esimerkiksi teollisuushallin ilmassa sekä pinnoilla on todella tärkeää, jotta näiltä alkuaineilta sekä niiden yhdisteiltä osataan suojautua tarvittavien suojavarusteiden avulla.
Pyyhintänäyteanalytiikkaa on pitkään käytetty erilaisten kontaminaatiotekijöiden ja epäpuhtauksien seurantaan, mutta sen hyödyntäminen teollisuudessa on alkanut vasta viime vuosien aikana. Pyyhintänäytemenetelmä mahdollistaa helpon ja nopean tavan kerätä pölymäisiä näytteitä. Yksi suurimmista eduista ovat myös lukuisat näytteenkäsittelymenetelmät, kun kiinteä pyyhintänäyteliina saatetaan liuosmaiseen muotoon. Pyyhintänäytemenetelmä on todella tehokas kvalitatiivisten analyysien suorittamiseen, mutta sen hyödyntäminen täysin luotettavien kvantitatiivisten analyysien tulosten saamiseksi vaatii vielä lisää tutkimusta.
Induktiivisesti kytketty plasma optinen emissiospektrometria (ICP-OES) on yleisesti käytetty mittaustekniikka. Sen avulla voidaan määrittää nopeasti ja helposti jopa kymmeniä alkuaineita todella alhaisilla alkuainepitoisuuksilla. Tekniikka perustuu plasman kykyyn hajottaa molekyylit atomeiksi ja ioneiksi, jonka jälkeen plasman korkea energia virittää ne ylemmille viritystiloille. Viritystilojen purkautuessa vapautuva polykromaattinen emissiosäteily jaetaan aallonpituuksiin ja mitataan emissiospektrometrin avulla. Ongelmana ICP-OES-tekniikassa ovat lukuisat spektraaliset häiriöt.
Tässä tutkielmassa luodaan katsaus pyyhintänäyteanalytiikkaan yleisellä tasolla ja tarkastellaan koboltille ja kuparille tehtyjä tutkimuksia pyyhintänäytteiden osalta. Lisäksi tutkielmassa käsitellään koboltin ja kuparin kontaminaatioriskejä sekä terveyshaittoja. Lopuksi perehdytään ICP-OES-tekniikan teoriaan, häiriöihin ja häiriöiden minimointiin
