Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia kielellisiä häiriöitä liittyy aikuisiän pikkuaivovaurioihin. Tavoitteena oli selvittää, mitkä kielelliset toiminnot ovat pikkuaivovaurioiden seurauksena poikkeavia ja kuinka vaikea-asteisia sekä pitkäkestoisia kielelliset häiriöt ovat. Lisäksi haluttiin tutkia, onko vauriosta kuluneella ajalla yhtettä kielellisten häiriöiden vaikeusasteeseen. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia tuloksia on havaittu aivojen toiminnallisilla tutkimusmenetelmillä kyseisen potilasryhmän kohdalla. Tutkimusmenetelmä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Systemaattinen tiedonhaku suoritettiin 7 tietokantaan ja lisäksi tehtiin täydentävä käsi- ja viitehaku. Sisäänotto- ja poissulkuprosessin myötä aineistoksi valikoitui 35 tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu aikavälillä 1994–2017. Artikkeleista valittiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla 91 potilastapausta katsaukseen. Tilastolliset analyysit suoritettiin χ2-testin ja Fisherin eksakti -testin avulla.
Tulokset osoittivat, että aiheesta on tehty vähän laadukkaita ja luotettavia tutkimuksia. Aineiston tutkimukset olivat myös hyvin heterogeenisiä keskenään. Tutkielmassa havaittiin, että aikuisiän pikkuaivovaurioiden yhteydessä on raportoitu erilaisia kielellisiä häiriöitä niin aivoverenkiertohäiriöiden, kuin aivokasvaintenkin kohdalla. Vaikka joitakin oireita oli raportoitu hieman useammin pikkuaivojen oikean, kuin vasemman puoliskon vaurioissa, ei yksiselitteistä yhteyttä kielellisten oireiden sekä vaurion sijainnin väliltä löydetty. Kielellisistä oireista vahvin näyttö saatiin sanasujuvuuden ja kielellisen työmuistin osalta. Vahvempaa näyttöä saatiin lisäksi nimeämisen ja sananlöytämisen vaikeuksista, agrammatismista sekä korkean tason kielen häiriöistä. Viiden potilaan kohdalla kielelliset oireet oli kuvattu afasiana ja heillä afasia lieveni ajan myötä. Kielellisten oireiden vaikeusastetta ei voitu tarkastella perusteellisesti aineiston puutteellisuuksista johtuen. Potilaiden kielelliset häiriöt olivat usein kapea-alaisia, mikä voi osin selittyä tutkimusten kielellisen arvioinnin suppeudella. Kielelliset häiriöt näyttävät usein lieventyvän ja osalla jopa parantuvan ajan myötä. Osalla potilaista oireita esiintyi vielä usean vuoden kuluttua vaurion saannista. Jos vauriosta oli kulunut vähintään vuosi, olivat kielelliset häiriöt kuitenkin pääasiassa kapea-alaisia, eivätkä ne olleet usein puhtaasti kielellisiä. Merkittävämmät kielelliset oirekuvat näyttävätkin sijoittuvan alle vuoteen vaurion saannista, mikäli niitä aikuisiän pikkuaivovaurioiden yhteydessä esiintyy. Potilaiden sanasujuvuuden ja nimeämisen häiriöiden vaikeusasteet olivat ainakin jonkinlaisessa yhteydessä vauriosta kuluneeseen aikaan, sillä ajan myötä merkittävien häiriöiden määrä väheni. Sanasujuvuuden häiriöt näyttäisivät lieventyvän hitaammin suhteessa nimeämiseen. Merkittäviä sanasujuvuusoireita raportoitiin vielä yli vuoden kuluttua vauriosta, kun taas merkittäviä nimeämisvaikeuksia ei esiintynyt enää yli 6 kuukauden kuluttua vaurion saannista. Muiden aivoalueiden toiminnalliset häiriöt niin kortikaalisilla, kuin subkortikaalisillakin alueilla näyttäisivät olevan yksi potentiaalinen mekanismi selittämään kielellisiä häiriöitä aikuisiän pikkuaivovaurioissa.
Vaikka aineiston potilailla raportoidut kielelliset häiriöt eivät usein olleet erityisen merkittäviä, niin kielellinen oirekuva voi silti vaihdella yksilöllisesti pikkuaivovaurion yhteydessä. Tämä on syytä huomioida puheterapeutin kliinisessä työssä. Tutkielma vahvisti näkemystä, jonka mukaan pikkuaivoilla on yhteys kieleen. Yhteys näyttäisi kuitenkin ainakin osin selittyvän esimerkiksi muiden kognitiivisten oireiden sekä muiden aivoalueiden toiminnallisten häiriöiden avulla. Ilmiötä olisi edelleen syytä tutkia tarkemmin tulevaisuudessa etenkin tutkimusmenetelmällisesti vahvojen pitkittäistutkimusten muodossa, sekä logopedisestä näkökulmasta laaja-alaisten ja herkkien kielellisten arviointimenetelmien avulla
