Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nuorten kirosanoille antamia merkitysmääritelmiä. Tutkimukseni asettuu sosiolingvistiseen viitekehykseen, ja metodejani ovat semanttinen komponenttianalyysi sekä kokeellinen semantiikka. Keskeisiä kirosanoja tutkimuksessani ovat helvetti, perkele, vittu, jumalauta, piru ja hitto.
Käytän tutkielmassani hyödyksi kahta aineistoa, joita nimitän ensi- ja toissijaisiksi aineistoksi. Ensisijainen aineisto on kerätty huhtikuussa 2018 Oulun normaalikoulun yläkoululaisilta, ja toissijainen aineisto on kerätty elokuussa 2017 Muhoksen yläkoululaisilta.
Tarkastelen informanttien edellä mainituille kirosanoille antamien merkitysmääritelmien kautta ennen kaikkea sitä, millaista kuvaa määritelmät rakentavat kirosanoista sekä sitä, ovatko nuoret tietoisia kirosanojen prototyyppisistä merkityksistä. Lisäksi tutkin, onko sosiodemografisella taustalla merkitystä sen kannalta, millaisia määritelmiä kirosanojen merkityksistä luodaan.
Tutkielmassani keskeisin sosiodemografinen muuttuja on uskonnollinen tausta. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että etenkin sukupuolittaiset erot annetuissa merkitysmääritelmissä voivat olla paikoin suuriakin. Tytöt ovat monisanaisempia kuvailijoita mutta suhtautuvat usein poikia häveliäämmin kiroiluun. Koko aineistossa helvetti ja vittu ovat prototyyppisiltä merkityksiltään kaikista tunnetuimmat kirosanat, kun taas perkele ja hitto tunnetaan melko heikosti. Uskonnollistaustaisten ja ei-uskonnollistaustaisten nuorten tavassa kiroilla ja käsittää kirosanoja vaikuttaisi olevan suuriakin eroavaisuuksia, mutta uskonnollistaustaisten nuorten aineiston pienuuden vuoksi tutkielmani ei sisällä aiheesta kovinkaan pitäviä päätelmiä
