Tiivistelmä. Tutkielma selvittää vanhemman itsetunnon vaikutusta lapsen itsetuntoon. Sen tarkoituksena on tutkia, millä tavoin vanhemman itsetunto ja sen laatu vaikuttaa lapsen itsetuntoon, onko epäsuotuisan itsetunnon omaavalla vanhemmalla negatiivinen vaikutus lapsen itsetunnon kehitykseen ja terveen itsetunnon omaavalla vanhemmalla puolestaan positiivinen vaikutus, sekä vaikuttaako lapsen lähiympäristön vuorovaikutussuhteiden laatu itsetunnon kehittymiseen. Suoritimme tutkielman kirjallisuuskatsauksena, joka tarkastelee keskeistä kirjallisuutta tutkimuskysymysten näkökulmasta.
Itsetunnolla on hyvin kokonaisvaltainen vaikutus ihmiseen, sillä se määrittää henkistä ja psyykkistä hyvinvointia, ohjaa käyttäytymistä sekä selittää ihmisen ajatuksia itsestä ja toisista. Vanhemmilla on suuri rooli lapsen kehityksessä ohjaajana, ja näin ollen lapsi tarvitsee myös itsetuntonsa kehittymiseen tukea sekä rohkaisua.
Tutkielmassa käytettyjen tieteellisten lähteiden pohjalta voimme nähdä vanhemman itsetunnolla olevan merkitystä lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta. Vahvan itsetunnon omaava vanhempi näyttäisi pystyvän paremmin toimimaan lapsen ohjaajana ja auttajana, kuin huonon itsetunnon omaava vanhempi. Lisäksi tällainen vanhempi vaikuttaisi myös kykenevän positiivisempaan vuorovaikutussuhteeseen lapsensa kanssa. Tutkimuksissa korostui myös mallioppimisen vaikutus, sillä se miten vanhempi ajattelee itsestään ja kyvyistään on verrannollinen lapsen ajatuksiin omasta pystyvyydestään ja arvostaan
