Abstract. In this work, we examine the effect of visual realism on the severity of cybersickness symptoms experienced by users of virtual environments. We also seek to validate a metric called spatial velocity as a predictor of cybersickness. The proposed metric combines the visual complexity of a virtual scene with the amount of movement within the scene.
To achieve this, we prepared two virtual scenes depicting the same environment with a variable level of detail. We recruited volunteers who were exposed to both scenes in two separate sessions. We obtained the sickness ratings after both sessions and saved the data required for spatial velocity calculations.
After comparing the sickness ratings between the two scenes, we found no evidence of the visual realism playing any significant role in the generation of cybersickness symptoms. The spatial velocity also proved inadequate in characterizing the difference in visual complexity and correlated poorly with all the observed sickness scores.Visuaalisen yksityiskohtaisuuden vaikutus VR-pahoinvointiin : oireiden vakavuuden ennustaminen käyttäen SV-metriikkaa. Tiivistelmä. Tässä työssä tutkimme sitä, millainen vaikutus virtuaalisten ympäristöjen graafisella yksityiskohtaisuudella on VR-pahoinvointiin. Pyrimme myös validoimaan "spatial velocity" -nimisen mittasuureen kyvyn ennustaa VR-pahoinvoinnin oireiden vakavuutta. Kyseisen mittasuureen etuna on, että se yhdistää visuaalisen kompleksisuuden ja ympäristössä koetun liikkeen yhdeksi suureeksi.
Tutkimusta varten valmistimme kaksi virtuaaliympäristöä, joissa mallinnettiin Oulun yliopiston kampusaluetta. Toinen ympäristö pyrki mahdollisimman realistiseen esitystapaan, kun taas toisessa yksityiskohtien määrä minimoitiin. Koetta varten värväsimme 18 vapaaehtoista. Vapaaehtoiset altistettiin kummallekin ympäristölle kahdessa noin kymmenen minuutin mittaisessa kokeessa. Vapaaehtoisten kokeman VR-pahoinvoinnin vakavuutta arvioitiin kunkin kokeen jälkeen täytetyillä kyselylomakkeilla. Kokeiden aikana tallensimme myös SV laskentaan tarvittavat tiedot.
Verrattuamme koeolosuhteiden tuloksia, emme löytäneet todisteita siitä, että ympäristön graafisten yksityiskohtien määrällä olisi merkittävää vaikutusta koettuun pahoinvointiin. Käytetty SV metriikka ei myöskään kyennyt erottelemaan ympäristöjä oletetulla tavalla, eivätkä lasketut arvot korreloineet merkittävästi minkään mitatun pahoinvointisuureen kanssa
