Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tutkia, löytyykö nuorten minäpystyvyyden ja koulutuksellisen syrjäytymisen välillä yhteyttä. Tutkielma on yleiskatsaus aiheesta tehtyyn aiempaan tutkimukseen. Aihe valikoitui yhteiskunnallisen merkittävyytensä vuoksi. Syrjäytyminen on sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta epätoivottava ilmiö. Aihetta haluttiin lähestyä koulun näkökulmasta, siitä käsin, mihin opettajillakin voisi olla mahdollisuus vaikuttaa.
Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön käsitystä siitä, mihin hän kykenee omilla taidoillaan tietyssä tilanteessa. Se on merkittävä toimintaa säätelevä tekijä ihmisen jokapäiväisessä elämässä ja siihen vaikuttavat omat kokemukset suorituksesta, sijaiskokemukset, sosiaalinen suostuttelu sekä fysiologiset ja emotionaaliset tilat. Syrjäytyminen on ilmiö, jossa ihminen ajautuu syrjään valtakulttuurin elämänmuodosta sekä siihen liittyviltä tärkeiltä foorumeilta, kuten sosiaalisista suhteista, koulutuksesta ja työmarkkinoilta. Koulutuksellinen syrjäytyminen on yksilön jäämistä koulutuksen ulkopuolelle joko vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että minäpystyvyyden yhteyttä syrjäytymiseen ei ole juurikaan tutkittu. Syrjäytymistutkimuksessakin kuitenkin esiintyy ilmiöitä, jotka ovat hyvin lähellä tai osittain päällekkäisiä kuin minäpystyvyyden käsite. Resilienssi on vaikeuksien voittamiseen tarvittavaa kestävyyttä ja joustokykyä, jonka avulla vaikeitakin asioita elämässään kokeneiden on nähty selvinneen ilman suuria henkilökohtaisia vahinkoja. Tutkimusten mukaan hyvä minäpystyvyys tukee myös resilienssiä. Samoin minäpystyvyyden vaikutus koulumotivaatioon ja koulumenestykseen on nähty huomattavana. Hyvä akateeminen minäpystyvyys vaikuttaa positiivisesti oppilaan määrätietoiseen työskentelyyn, sinnikkyyteen, tehtävän valintaan ja tunnereaktioihin. Koulumotivaation puutteen on toisaalta nähty voivan johtaa koulu-uran keskeytymiseen. Johtopäätöksenä esitetäänkin, että minäpystyvyyden ja syrjäytymisen välillä voi olla ainakin välillinen yhteys, minkä vuoksi lasten ja nuorten minäpystyvyyden tukeminen koulussa pitäisi nähdä tärkeäksi. Jatkotutkimusta tarvitaan, ennen kuin voidaan sanoa, kuinka merkittävä tämä yhteys on.Self-efficacy and educational marginalization of youth. Abstract. The aim of this bachelor’s thesis is to examine whether there can be found a connection between self-efficacy and educational marginalization of youth. The thesis is an overview of previously carried out research on the topic, which was chosen due to its societal significance. Marginalization is an undesirable phenomenon for both society and individual. The topic is approached from the school perspective, to find out whether there is any way teachers could influence the process of marginalization.
Self-efficacy is an individual’s perception of what they can do with their skills and abilities in a certain context. It is an important factor that regulates the actions of an individual in everyday life. Self-efficacy is influenced by mastery experiences, social modeling, social persuasion and physical and emotional states. Marginalization is a phenomenon where an individual drifts apart from the predominant culture’s way of life and from the important areas of it like social relationships, education and labour market. Educational marginalization happens when an individual falls outside education either voluntarily or unwillingly.
Based on the literature review on the topic it is stated that the relation of self-efficacy and marginalization has not yet been studied. There are phenomena within the study of marginalization that are very close to or partly overlapping the concept of self-efficacy. Resilience is sustainability and flexibility that is needed to be able to overcome hardships. With resilience people have been seen to survive through even very difficult destinies in life with no remarkable harm to themselves. According to research, good perceived self-efficacy also promotes resilience. Furthermore, self-efficacy has been seen to have a remarkable effect on academic motivation and performance. Good academic self-efficacy has an positive effect on the student’s effort, persistence, choice of activities and emotional reactions. On the other hand, there is evidence that lack of academic motivation could lead to dropping out of school. As a conclusion it is proposed that there can be at least an indirect connection between self-efficacy and marginalization, and therefore it should be seen essential to promote the self-efficacy of children and youth at school. Further investigation is needed before it can be judged how remarkable this connection actually is
