Abstract. Interaction and communication have received remarkable attention within SLA research in recent years. The sociocultural learning approach implemented in Finnish comprehensive schools through the national curriculum also emphasises interaction and communication as key concepts in all learning. Thus, this qualitative, empirical case study investigates what role van Lier’s Interaction Types (1988) have in EFL learners’ willingness to communicate (WTC) in the language of the lesson, as well as EFL learners’ WTC in relation to the learners’ identities. The latter will be studied applying Zimmerman’s identity categories (1998). The participants of this study were two groups of 9th-graders in a Finnish comprehensive school, and the data was collected during two, 75-minute English as a Foreign Language (EFL) lessons using non-participatory observation. The analysis showed that WTC varies depending on the interaction type, but also that a variety of situational aspects within these categories, such as access to vocabulary in the second language and problematic situations, influence learners’ WTC. In addition, the analysis showed that when learners identify themselves as pupils, they show WTC in the language of the lesson, whereas if the learners communicate as themselves, they show WTC in their first language. It appears that the pupils’ selves are thus separate from their pupil and language learner identities. Possible practical implications stemming from this are encouraging the pupils to use English as themselves, with the language skills they have, but also providing them with appropriate tools to practice the language, such as providing access to appropriate vocabulary and giving enough time to prepare for tasks to come.Tiivistelmä. Vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat saaneet merkittävää huomiota toisen kielen oppimista tutkivilla tieteenaloilla. Osana valtakunnallista opetussuunnitelmaa Suomen peruskouluissa noudatetaan sosiokulttuurista oppimiskäsitystä, joka painottaa vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin merkitystä oppimisessa. Tämä laadullinen, empiirinen tapaustutkimus tutkiikin englantia vieraana kielenä opiskelevien oppilaiden kielenkäyttöä oppitunneilla, erityisesti sitä, minkälainen yhteys on oppilaiden halukkuudella kommunikoida oppitunnin kielellä (WTC) ja van Lierin vuorovaikutustyypeillä (1988). Tämän lisäksi tutkimus pyrkii Zimmermanin identiteettityyppejä (1998) hyödyntämällä selvittämään, onko oppilaiden muuttuvilla identiteeteillä yhteys heidän halukkuuteensa kommunikoida. Tutkimukseen osallistui kaksi yhdeksäsluokkalaista ryhmää Suomalaisesta peruskoulusta, ja tutkimusaineisto kerättiin kahden 75-minuuttisen englanninkielen oppitunnin aikana havainnoimalla, osallistumatta oppitunnin kulkuun. Analyysissa ilmeni, että oppilaiden halukkuus kommunikoida vaihteli riippuen vuorovaikutustyypistä. Vuorovaikutustyyppien sisällä ilmeni lisäksi tekijöitä, kuten sanalistan käyttö ja ongelmalliset tilanteet, jotka vaikuttivat kommunikointikieleen. Tämän lisäksi havaittiin, että oppilaat osoittivat halukkuutta kommunikoida tunnin kielellä, jos he identifioivat itsensä oppilaiksi, kun taas kommunikoidessaan omina itsenään oppilaat kommunikoivat äidinkielellään. Vaikuttaa siis siltä, että oppilaiden minä on erillään heidän oppilas- ja kielenoppijan identiteeteistään. Mahdollisia käytännön seuraamuksia tästä on rohkaista oppilaita käyttämään englannin kieltä omina itsenään hyödyntäen juuri sitä kielitasoa, joka heillä on, sekä tarjota heille sopivat välineet kielen harjoittamiseen. Tällaisia välineitä tämän tutkimuksen perusteella ovat esimerkiksi sopivien sanalistojen tarjoaminen oppilaiden käyttöön sekä riittävä aika valmistautua tuleviin aktiviteetteihin
