Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia yksilöllisesti valittujen puhetta tukevien menetelmien (AAC-menetelmien) toimivuutta afaattisten henkilöiden kokonaiskommunikaatiossa. Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään, kuinka hyvin puheterapeuttinen AAC-kuntoutusprosessi on toteutunut sekä tarjoaako valittu AAC-menetelmä tarvittavaa tukea afaattisille henkilöille.
Tutkimukseen osallistui seitsemän koehenkilöparia, jotka koostuivat afaattisesta henkilöstä sekä yhdestä heidän lähi-ihmisestään. Afaattisten koehenkilöiden iät vaihtelivat tutkimushetkellä 46–73 vuoden välillä. Tutkimus suoritettiin puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Afaattisten henkilöiden puheen ymmärtämisen tasoa arvioitiin Token-testillä sekä keskustelutilanteita observoiden. Haastattelut tehtiin tutkimuspari kerrallaan ensin lähi-ihmiselle ja tämän jälkeen afaattiselle henkilölle, jotta samoihin kysymyksiin saatiin molempien omat näkökannat.
Tuloksista kävi ilmi, että AAC-menetelmää käytettiin pääosin vasta viimeisenä kommunikointikeinona, vaikka AAC-menetelmästä nähtiin kokonaisuudessaan olevan hyötyä kommunikoinnissa. Valitut AAC-menetelmät tarjosivat melko hyvin tarvittavaa tukea kommunikoinnin ongelmiin, mutta suurella osalla oli parannusehdotuksia AAC-menetelmänsä suhteen. Lisäksi AAC-menetelmää koskevat valinta-, ohjaus- ja kuntoutusprosessit oli toteutettu afaattisten henkilöiden kohdalla hyvin eri tavoin ja tyytyväisyys kuntoutuksen laatuun sekä määrään vaihteli tutkittavien kesken.
Tutkimuksessa saadut tulokset osoittavat, että AAC-kuntoutuskaaren toteuttamisen yhtenäistämiseen olisi tarvetta. Myös AAC-menetelmien jatkuva kehittäminen on tärkeää, jotta puhetta tukevien menetelmien käyttöastetta afaattisten henkilöiden arjessa voitaisiin nostaa. Kuitenkin tutkimusjoukon pienuuden vuoksi saadut tulokset jäävät suuntaa antaviksi ja lisää tutkimusta aiheesta tarvittaisiin
