Tämän laadullisen tutkimuksen kohteena oli iäkkäiden, kolmas- ja neljäsikäläisten ihmisten subjektiivisia hyvinvoinnin kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä näihin kokemuksiin, ja millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja löytyy iäkkäiden naisten ja miesten hyvinvoinnin kokemuksissa.
Tutkimuksen kohteena oli viisi yli 75-vuotiasta naista ja miestä. Tutkimuksen aineistona käytettiin teemahaastatteluilla kerättyä aineistoa. Analyysi toteutettiin teoriaohjaavan analyysin keinoin aloittamalla analyysi aineistolähtöisesti ja myöhemmässä vaiheessa teoria otettiin mukaan ohjaamaan analyysin etenemistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui kahteen erilaiseen hyvinvoinnin traditioon, hedonismiin ja eudaimonismiin. Edellisestä otettiin Ed Dienerin subjektiivisen hyvinvoinnin malli ja jälkimmäisestä Carol Ryffin ja Corey Keyesin psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mallit. Työn teoreettisessa osassa tarkastellaan myös työn kannalta muita olennaisia käsitteitä, kuten vanhuutta ja sukupuolen vaikutusta ikääntymiseen. Lisäksi esitellään aikaisempia tutkimuksia iäkkäiden koetusta hyvinvoinnista ja elämänlaadusta sekä osallistumisen merkitykseen iäkkäille.
Tulokset osoittivat, että ikäihmisten hyvinvoinnin kokemuksiin ovat vahvasti liitoksissa positiiviset ihmissuhteet, yksilön itsemääräämisoikeus ja positiivinen elämänasenne. Näiden kolmen tekijän huomattiin luovan vahvan pohjan kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Lisäksi tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että yhteneväisyyksiä naisten ja miesten välisissä hyvinvoinnin kokemuksissa oli esimerkiksi positiivisten ihmissuhteiden merkitys. Eroja koettuihin hyvinvoinnin kokemuksiin aiheuttivat esimerkiksi naisten heikompi taloudellinen tilanne ja leskeksi jääminen sekä yhteiskunnallinen aktiivisuus.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, ja voidaan ajatella, että tutkimuksen tulokset kuvaavat luotettavasti sitä, millaisia tekijöitä löytyy tutkimukseen osallistuneiden ikäihmisten hyvinvoinnin kokemuksista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöjä iäkkäille huomioimalla tuloksissa ilmenneet ongelmakohdat, kuten esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn alenemisen vaikutus yksilön autonomiaan
