Työn tavoitteena on tutkia, millaisia fyysisiä haasteita liikuntavammainen lapsi kohtaa leikkikerhossa ja miten hän toimii haasteen kohdatessa. Fyysisiä haasteita olivat esimerkiksi jalkojen jäykkyys, tasapainon hallinta ja tilan tuomat haasteet. Haasteen kohdatessa lapset ottivat esimerkiksi tukea jostakin, pyysivät apua ohjaajalta tai menivät polvilleen. Tuloksista käy ilmi, että lasten kohtaamat fyysiset haasteet sekä toiminta haasteen kohdatessa ovat sidoksissa lapsen liikuntavammaan ja leikkitilanteeseen. Sama lapsi saattoi kertoa ensin että hän ei pysy pystyssä ilman keppejä, mutta motivoivan leikin aikana lapsi juoksi vaivatta ilman keppejä. Ei- motivoiva tilanne tekee lapsen liikuntavammasta pahemman mitä se todellisuudessa on. Motivoiva leikkitilanne sitä vastoin saa parhaassa tapauksessa liikuntavamman ja leikkitilanteiden aiheuttamat liikkumisen ja leikkimisen ongelmat häviämään lähes täysin, se voimaannuttaa ja saa lapsen toimimaan suorituskykynsä ylärajalla.
Tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Tapaustutkimuksen kriteerit täyttyvät, koska tutkin tietyn erityiskoulun neljää oppilasta jotka osallistuivat leikkikerhoon jossa toimin toisena ohjaajana. Tutkimuksessa keskitytään leikkikerhosta kuvatun videoaineiston analysoimiseen jonka rinnalla käytän myös kahden oppilaan haastatteluja. Aineisto analysoidaan laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällön analyysin avulla tekstimuotoon kirjoitetusta aineistosta saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus. Aineistosta nimetään pelkistettyjä ilmauksia, etsitään niitä yhdistäviä ja erottavia seikkoja, muodostetaan kategorioita ja pyritään löytämään niitä yhdistävät tekijät.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on vammaistutkimus ja leikin tutkimus. Käsittelen leikkiä vertailemalla Piaget’n ja Wygotskyn käsityksiä leikistä. Lisäksi käsittelen leikin voimaannuttavaa elementtiä sekä liikuntavammaisten lasten leikkiä. Tarkastelen vammaisuutta käsitteenä ja sen määritelmän muuttumista historiasta nykypäivään. Vertailen vammaisuuden yksilöllisen- ja yhteiskunnallisen mallin välistä problematiikkaa. Käsittelen tutkimuksessa myös cp-vammaisuutta, liikuntavammaisten lasten koulunkäyntiä lasten näkökulmasta ja kuntoutusta konduktiivisen kasvatuksen näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen myös integraation ja inkluusion käsitteitä sekä erityisen tuen tarpeen määrittymistä.
Leikkikerhon kaltaista toimintaa voidaan tukia yleisemminkin eikä tutkimuksen toistettavuus ole ongelma. Tutkimuksen tuloksesta ei voi tehdä yleistettävää tulkintaa, mutta se antaa yhden käsityksen siitä mitkä asiat liikuntavammaisen lapsen leikeissä voivat olla haastavia ja mitkä asiat niitä helpottavat. Tutkimustuloksia voidaan käyttää apuna esimerkiksi leikkipaikkojen suunnittelussa kaikille lapsille sopiviksi. Tutkimustuloksia voidaan tarvittaessa käyttää jatkotutkimuksessa tutkimalla esimerkiksi miten liikuntavammaiset lapset kokevat esteettömiksi rakennetut leikkipuistot, onko lasten helppo leikkiä niissä, antavatko ne mahdollisuuksia leikkiin ja motivoivatko ne liikuntavammaisia lapsia leikkimään
