Pro gradu -tutkielmani aiheena on piikojen pukeutuminen Oulun kaupungissa 1700-luvulla. Tutkimuksessani nostan esiin kaupungin suurimman, mutta vähän tutkitun väestöryhmän. Lähestyin piikojen elämää materiaalisen kulttuurin kautta; mitä heidän vaatetuksensa kertoo vallinneista normeista, piikojen identiteetistä ja kansan vaurastumisesta vuosisadan kuluessa. Päälähteenäni käytin Oulun maakunta-arkistossa säilytettäviä piikojen perukirjoja. Vertasin piikojen omistamia vaatteita oululaisen kauppiaan perukirjaluettelosta löytyviin kankaisiin. Tutkimuskirjallisuuden avulla tein vertailua talonpoikaisnaisten vaatetukseen sekä säätyläisnaisten pukeutumiseen.
Suurimmaksi osaksi piikojen perukirjoihin dokumentoidut vaatteet olivat tyypilliseen rahvaan naisen pukuun kuuluneita vaatteita; hame, röijy ja esiliina, useimmiten myös myssy ja huivi. Vaatteiden materiaalista oli asetuksin säädetty, että rahvas sai käyttää ainoastaan kotimaisista villoista valmistettuja kankaita. Tämä näkyi selvästi piikojen vaatetuksessa. Piikojen perukirjat sisälsivät kuitenkin useiden kotikutoisten kankaiden lisäksi myös paljon osto- ja tuontikankaita. Erityisesti puuvilla- ja karttuunivaatteet yleistyivät tutkimusjakson lopulla. Ylellisyysasetukset lieventyivät 1770-luvulla ja niiden pukeutumista ohjaava vaikutus väheni vuosisadan loppua kohden, mikä on havaittavissa myös tutkimusaineistossa. Köyhempienkin piikojen mahdollisuus ostokankaiden hankintaan kuvastaa tavallisen kansan vaurastumista.
Piikojen vaatetus oli hyvin samantyyppinen kuin talonpoikaisnaisilla, lukuun ottamatta joitain eroavaisuuksia, jotka kertovat paitsi alueellisista eroista myös henkilökohtaisista valinnoista. Selkeästi säätyläisten yksinoikeuden piiriin kuuluneet silkkiset päällysvaatteet puuttuivat piikojen puvustoista. Sen sijaan oikeutta myssy- ja huivisilkkien käyttöön piiat olivat hyödyntäneet ahkerasti.
Mitä enemmän piiat omistivat vaatteita, sitä enemmän heidän omistamansa vaatteet erosivat toisistaan. Eroa piikojen keskinäiseen pukeutumiseen toivat vaatteiden määrän ja laadun lisäksi asusteet, jotka on aiemmassa tutkimuksessa määritelty osaksi säätyläisten vaatetusta. Yhteiskunnassa vallinneista säädöksistä johtuen eri sosiaalisiin ryhmiin kuuluneet ihmiset pukeutuivatkin usein eri tavalla, mutta näin ei kuitenkaan ollut aina. Piiat sosiaalisena ryhmänä eivät myöskään muodosta homogeenista kokonaisuutta, eikä heidän ammattinsa ollut ainoa heidän identiteettiään määrittänyt tekijä
