Suomeen on viime vuosina saapunut paljon pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ilman perhettään. Suomen perheenyhdistämispolitiikan seurauksena moni heistä kokee vuosien perheestä erossaolon ja juridisen prosessin, joka ei lopulta välttämättä johda perheen saamiseen Suomeen. Perhesuhteiden ylläpitämiseen on kuitenkin monia keinoja, vaikka perheenjäsenet ovat kaukana toisistaan. Transnationaalisen perhetutkimuksen valossa voidaan huomata, että huolenpidon, yhteydenpidon ja tunnesiteiden kautta perheet voivat pitkänkin välimatkan päästä rakentaa jaettua arkea ja osoittaa välittämistä. Pakolaiskontekstissa perhesuhteiden ylläpitäminen kuitenkin kokee suuria haasteita. Muista transnationaalisista perheistä poiketen pakolaisperheet elävät yleensä vaarallisissa tai muuten elinolosuhteiltaan haastavissa ympäristöissä. Myös uudessa asuinmaassa asuvan pakolaisen mielenterveyden haasteet, sopeutumisen hankaluus ja jatkuva huoli perheestä värittävät transnationaalisten pakolaisperheiden todellisuutta.
Pakolaisten sisarussuhteet ovat monella tavalla erityisiä muiden perhesuhteiden keskellä. Vaikka samat huolenpidon, tunneyhteyden ja kommunikaation teemat, joita transnationaalisissa perheissä yleisesti esiintyy toistuvat myös sisarusten välillä, saavat ne erityispiirteitä sisarusten iästä, perheen sisäisestä dynamiikasta, vastuusta ja sisarusten välisestä tunneyhteydestä riippuen.
Tutkimuksen aineisto koostuu Suomessa perheenjäsenistä erossa asuvien oleskeluluvan saaneiden pakolaisten haastatteluista (N=19). Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käy ilmi, että sisaruksista erossaolo aiheuttaa haasteita Suomessa asuvan pakolaisen mielenterveydelle, taloudelle ja oman elämän rakentamiselle. Kuitenkin yksi tulos on myös se, että osalle pakolaisista sisaruksista erossaolo ei ole erityisen merkittävä elämään vaikuttava tekijä. Pakolaiset ottavat siis hyvin erilaisia rooleja suhteessa sisaruksiinsa. Osa kantaa vastuuta koko perheestä ja erityisesti alaikäisistä sisaruksista, osalle sisarussuhteet ovat toverillisia ja osa kokee sisaruksensa etäisinä hahmoina. Näitä tuloksia selittävät muun muassa sisarusten ikäero, sukupuoli, perheen sisäinen dynamiikka, eri perheenjäsenten elinolosuhteet ja arki sekä kaiken kaikkiaan sisarussuhteiden yksilöllisyys. Näin ollen yksioikoinen lähestymistapa sisarussuhteisiin etenkään perheenyhdistämistapauksissa ei ole mielekästä, vaan sisarussuhteita tulisi tarkastella tapauskohtaisesti ottaen huomioon sisarusten monenlaiset roolit suhteessa toisiinsa ja se, miten sisarussuhteet muuttuvat elämän mittaan.Many refugees have entered Finland without their families in recent years. Due to Finnish family reunification policies many of them face many years of separation from family members and go through a juridical process that doesn’t even necessarily lead to the family reunification. However, there are many ways to sustain family relationships even though family members live far away from each other. In the light of transnational family research it can be seen how families build shared everyday life and show care to each other through communication, emotional bonds and caretaking. In a refugee context sustaining family relations faces many challenges. Unlike in other transnational families, refugee families’ members usually live in dangerous or otherwise hard conditions. Also, the mental problems, challenges of set-tling down and worrying for family members of the refugee living in Finland affect the whole family.
Sibling relationships within the refugee family are unique in many ways compared to other family relations. Even though the same topics of caretaking, emotional bonds and communication are part of the sibling relationships too, they get special traits depending on siblings’ age, dynamics within the family, sense of responsibility and connectedness.
The research material consists of 19 (N=19) interviews with refugees living in Finland apart from their family members. The interviews were analyzed with content analysis. The outcomes of the research are that separation from siblings causes challenges for mental health, economy and building of personal life of the refugee. However, another finding is that siblings are not experienced very significant to beforementioned areas by all refugees. The findings show that refugees living in Finland take very different roles with their siblings. Some take responsibility for the whole family, especially the underage siblings, to some siblings are like friends and again some experience their siblings as distant figures. These findings are related to siblings’ age differences, gender, dynamics within the family, living conditions of different family members, everyday life and just the uniqueness of all sibling relationships. In the light of these findings it can be concluded that in family reunification processes sibling relationships should be treated more individually taking under consideration the many roles and phases siblings have in their relationships
