Palvelutasopäätös on asiakirja, jonka jokainen pelastuslaitos on lain mukaan velvollinen laatimaan alueellaan. Päätöksessä on huomioitava alueella esiintyvät uhat ja arvioitava niistä muodostuneet riskit. Päätöksestä ilmenee toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat sekä palvelut. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Toiminta poikkeusoloissa sisällytetään päätökseen. Päätös on voimassa määräajan ja alueen pelastustoimi kuulee jäsenkuntiaan palvelutasoa muuttaessaan tai päivittäessään. Palvelutasoa tarkastellaan vuosittain.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksessa luodaan palvelutasopäätöksen laatimiseksi prosessimalli kuvitteelliselle pelastuslaitokselle, jonka johtamisessa hyödynnetään kokonaisarkkitehtuuria ja prosessijohtamista. Tutkimusmenetelmänä käytetään konstruktiivista tutkimusotetta. Konstruktiivinen tutkimusote on innovatiivisia malleja tuottava metodologia, jolla pyritään ratkaisemaan reaalimaailman ongelmia ja tällä tavoin tuottamaan lisäarvoa tai tietoa sille tieteenalalle, jossa sitä sovelletaan. Tutkimuksessa luotu palvelutasopäätöksen laatimisen prosessimalli ja konstruktion laatimiseen käytetty empiirinen aineisto, ovat suoraan hyödynnettävissä pelastustoimen kokonaisarkkitehtuuriin. Tutkimuksen taustaksi ja teemojen hahmottamiseksi haettiin aikaisempia tutkimuksia kokonaisarkkitehtuurista ja prosessijohtamisesta.
Palvelutasopäätöksen prosessimallin kuvaamisen perustaksi ja uuden konstruktion luomiseksi muodostui pelastuslaitoksilta kerätty empiirinen aineisto. Pelastuslaitoksille tehtiin kyselytutkimus palvelutasopäätösten valmistumisen vaiheista. Tuloksena saatiin tietoa pelastuslaitosten palvelutasopäätösten laatimisen eri vaiheista ja niissä ilmenevistä haasteista. Keskeiset havainnot kyselytutkimuksesta olivat, että palvelutasopäätösdokumentin muodostaminen keskittyy pelastuslaitoksissa vain rajoitetulle määrälle henkilöstöä ja sen laatiminen vaatisi lisää suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyyttä. Lisäksi pelastuslaitosten eri osastojen välillä on palvelutasopäätöksen valmisteluvaiheessa päällekkäistä tekemistä, pelastusalan yhtenäisille mittareille on tilausta ja sidosryhmien sekä yhteistyöviranomaisten kuulemista tulisi yhdenmukaistaa. Tutkimuksen tuloksena synnytettiin kuvitteellinen pelastuslaitos, jolla on kuviteltu kokonaisarkkitehtuuri ja prosessikuvaus eli konstruktio kuvitteellisen pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen laatimisesta. Luotu konstruktio on yksi mahdollinen prosessimalli palvelutasopäätöksen laatimiseksi ja se on luonteeltaan ideaalityyppi prosessimalliksi Max Weberin (1864-1920) ideaalityyppi käsitteen mukaisesti
