This study analyzes and lays out different aspects of Kant’s account of the concept of objectivity and objective reference in the broad view, as well as their conditions, to show the relevance of Kant’s view to contemporary philosophy, and to answer some of the criticisms expressed toward Kant, which criticisms often seem to be based on misguided readings of his doctrines. I aim to show that Kant’s philosophy is not – contrary to what is often claimed – overly subjectivistic with the expense of losing objectivity. Rather, his theory of objectivity and objective reference is both coherent and relevant as a philosophical theory today. Furthermore, Kant's account of objectivity, as well as subjectivity, is essential in understanding the origin and meaning of the modern concept of objectivity, which concept is crucial to science in general.
In the beginning chapters I outline the most important philosophers and traditions which Kant was both using and criticizing. After this I show how Kant’s transcendental idealism along with its notion of a priori forms of intuition and a priori concepts of the understanding proved to be requirements for objective reference. The key of objective reference lies in the necessary agreement of the categories to the objects of experience. However, these formal conditions are not the only conditions of proper, actual objective reference, as we also need to materialize the forms and concepts by both senses and language, which offer us sensations and words for judgments. Thus I argue that a more full list of the conditions of objective reference in Kant’s case would consist of the purely formal conditions of experience, that is, the forms of intuition and the categories as the concepts of an object in general, and most of all the capacity to unite representations in the act of apperception, and what I have called the material or empirical conditions of objective reference, that is, our actual senses, as well as a language by which we can materialize judgments.
This work hopefully contributes first of all to the study of Kant's theoretical philosophy. In addition, the work is related to such fields as philosophy of science and conceptual history, because of the historical role of the concept of objectivity. Furthermore, the study may prove relevant to discussions in philosophy of language, and finally the discussion concerning the interpretation of Kant's philosophy among the contemporary speculative realists.Tutkimus analysoi ja esittelee Kantin objektiivisuuden ja objektiivisen referenssin käsitteiden eri aspekteja ja ehtoja, ja pyrkii osoittamaan Kantin näkemyksen merkittävyyden nykyfilosofialle. Samalla tutkimus vastaa joihinkin Kantia vastaan esitettyihin kritiikkeihin, jotka usein perustuvat puutteellisille tai virheellisille tulkinnoille Kantin opeista. Pyrin näyttämään, ettei Kantin filosofiaa ole syytä pitää kaiken objektiivisuuden kadottavan subjektiivisuuden filosofian esikuvana, kuten valitettavan usein tunnutaan olettavan. Sen sijaan Kantin teoria objektiivisuudesta ja objektiivisesta referenssistä on sekä koherentti että merkityksellinen nykyajan filosofian ja tieteen kannalta. Lisäksi Kantin käsitys objektiivisuudesta ja subjektiivisuudesta on olennainen pyrittäessä ymmärtämään nykyaikaista objektiivisuuden käsitettä, joka on keskeinen tieteelle ylipäänsä.
Ensimmäisissä luvuissa hahmottelen Kantin filosofista kontekstia suhteessa niihin filosofeihin ja oppeihin joita Kant itse sekä hyödynsi että kritisoi. Tämän jälkeen osoitan miten Kantin oppi transsendentaalisesta idealismista, mukaan lukien sen keskeiset käsitteet intuition a priori -muodoista ja ymmärryksen a priori - käsitteista, onnistuu perustelemaan objektiivisen referenssin mahdollisuuden, jonka ydin on ymmärryksen peruskäsitteiden (kategorioiden) ja kokemuksen kohteiden (objektien) välisessä välttämättömässä yhteensopivuudessa. Nämä muodolliset a priori –ehdot eivät kuitenkaan yksinään riitä todelliseen objektiiviseen referenssiin, johon tarvitsemme myös empiirisiä elementtejä, kuten aisteja ja kieltä. Näin ollen väitän, että kattavampi luettelo objektiivisen referenssin edellytyksistä sisältää muodollisten a priori -elementtien (intuition ja ymmärryksen muodot) lisäksi myös materiaalisia, empiriisiä ehtoja, kuten aistit ja näiden tuottamat aistimukset, sekä kielen, jonka avulla arvostelmat on mahdollista materialisoida.
Tutkimuksella on toivottavasti annettavaa useammalle kuin yhdelle filosofian tutkimuskentälle, mutta lähtökohtaisesti se kuuluu filosofian historian tutkimukseen ja Kantin teoreettisen filosofian tutkimukseen. Työ sivuaa myös sellaisia filosofian aloja kuin tieteenfilosofia ja käsitehistoria, ennen kaikkea objektiivisuuden käsitteen historiallisen merkittävyyden takia. Lisäksi työllä saattaa olla relevanssia kielifilosofialle sekä lukuisille Kantiin liittyville kiistoille tämänhetkisten spekulatiivisten realistien piirissä
