Suomen sisävesialueen kalankasvatus on pysynyt, kiertovesikasvatuksen yleistymistä lukuun ottamatta, melko samanlaisena vähintään pari vuosikymmentä. Yritysten ympäristöluvat ovat muutamaa säännöstellyn vesialueen poikkeusta lukuun ottamatta pikemminkin pienentyneet kuin kasvaneet. Tässä raportissa kuvataan mahdollisuuksia suomalaisten läpivirtauslaitosten kuormituksen pienentämiseksi. Kyseeseen voivat tulla yksinkertaiset rehutehokkuutta edistävät menetelmät kuten lisähapetus tai kiintoaineen poistoa tehostavat menetelmät kuten uudenlaiset lietetaskut ja yksinkertaiset suodattimet. Projektin päätavoitteena oli löytää Suomen kaupallisiin laitoksiin soveltuvia, ravinteiden ominaiskuormitusta pienentäviä tekniikoita, joiden käyttöönottoa ympäristöviranomaiset haluavat tukea luvituksen keinoin ja joihin yritykset voivat investoida. Lisäksi tarkoituksena on ollut kerätä oleellinen tieto läpivirtauslaitosten ravinnekuormituksen pienentämisestä tiivistäen yksiin kansiin.
Tässä projektissa arvioitiin maauomalaitokselle toteutettavien kuormitusta alentavien toimenpiteiden vaikutusta tuotetun kalan ja poistetun fosforin kustannuksiin kolmelle toimenpiteelle: 1) laitokselle rakennetaan hapetusjärjestelmä 2) laitoksen uoma-altaisiin rakennetaan uusi lietteenkeruujärjestelmä
3) laitoksen uoma-altaat korvataan pyöröaltailla ja niille rakennetaan lietteenkeruujärjestelmä. Kolmen menetelmän vertailussa poistetun fosforikilon kustannus oli noin 600–800 euroa. Pienimmilläänkin fosforikuormituksen pienentäminen olisi noin 10 kertaa kalliimpaa kuin peltojen kipsikäsittelyllä saavutettava fosforikuormituksen vähentämisen hinta 60–70 euroa per kg fosforia. Näin suuri ero toimenpiteen kustannustehokkuudessa kyseenalaistaa maauomalaitosten saneerausten ympäristöpoliittisen järkevyyden. Ravinnekuormituksen pienentäminen olisi tämän selvityksen perusteella tehokkainta rakentamalla kullekin laitokselle räätälöity hapetusjärjestelmä. Maauomalaitoksen lietetaskujen saneeraus nosti tuotantokustannuksia 0,60 €/kg. Jos laitos tuottaisi perattua kalaa, kustannuksen nousu perattua kalakiloa kohden olisi vielä 20 % suurempi. Tämä saattaisi olla niin paljon, että toiminta olisi keskimäärin tappiollista ja laitos lopettaisi toiminnan. Laitoksen muuttaminen pyöröaltaisiin perustuvaksi olisi niin kallista, etteivät sen toteutusta yritykset edes harkitsisi vaan toiminta lakkaisi. Aito kuormituslupa ilman tuotannon ja rehunkäytön rajoitusta pienentäisi jonkin verran kuormituksen pienentämisen kustannusta.202
