Työssä selvitettiin voiko rakennuksen hiilijalanjälkeä arvioida luotettavasti aikaisessa suunnittelussa, jolloin rakennusmateriaaleja ei ole vielä päätetty. Tähän käytettiin kahta laskentatapaa, joita vertailtiin keskenään.
Aikaisen suunnitteluvaiheen laskenta tehtiin rakennetyyppeihin perustuvalla laskennalla, johon aineiston on kerännyt yritys. Esimerkkikohteelle suoritettiin määrälaskenta ja näiden tulosten pohjalta laskettiin hiilijalanjälki.
Rakennuksen todellinen hiilijalanjälki laskettiin One Click LCA -ohjelmalla, jossa käytettiin ympäristöministeriön Rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmä -ohjetta laskentamenetelmänä. Ohjelmaan syötettiin pinta-alat ja saatiin todellinen hiilijalanjälki.
Saatuja tuloksia verratessa huomattiin, että aikaisen suunnitteluvaiheen hiilijalanjälki vastaa hyvin todellista hiilijalanjälkeä, kunhan kaikki tarvittavat rakennetyypit ovat tiedossa. Yrityksen mallirakennekirjasto kaipaa kuitenkin laajentamista täsmällisyyden saavuttamiseksi.
Lisäksi tehtiin tarkasteluja, miten rakennesuunnittelija voi vaikuttaa hiilijalanjälkeen. Tarkastelu tehtiin betonille, sillä se on yleisin runkomateriaali kerrostaloissa. Betonin lujuusluokkaa vaihdettiin, jolloin saatiin suhdeluvut sementtimäärän muutokselle. Lujuusluokkaa vaihtamalla hiilijalanjälki jopa kaksinkertaistui.
Betonin sementille tehtiin tarkastelu, jossa vertailtiin CEMI-sementtiä, jossa on 0 % masuunikuonaa ja CEMII-sementtiä, jossa on noin 20 % masuunikuonaa. Huomattiin, että tiettyjen sementtilaatujen välillä on suuria eroja, mutta CEM-luokan vaihtaminen ei välttämättä aiheuta suurta muutosta.Finnish Ministry of the Environment has released a guideline regarding the calculations of environmental impact of buildings. It was released as a trial version and it will be finalized according to the feedback given.
In this thesis two calculation methods will be examined and compared to each other to see if they are comparable. A quantity calculation was performed, and it was used for both methods. The first method is based on the type of structure of the building. The types and quantities of used structures are known from the beginning of a building project and it is possible to calculate the carbon footprint of a building based on this information. This calculation method is not accurate, but it predicts the impacts of changing a structure type.
The second method used a calculation programme called One Click LCA and calculation method used in it was based on the Ministry of the Environment’s guideline. In this programme were quantities and types of structures also used and the programme gave a result. The result given was not fully transparent.
Comparing the two calculation methods, was seen that the first one could be used as a predictive method and by multiplying its result by 1.5 it was close to the second, more accurate method. Neither of the methods were completely accurate because some of the structure types had to be left out for their complexity.
Further examinations were made for concrete because it is the most common material for frames of buildings. By changing the strength class of the concrete, the carbon footprint went up as high as two times the original strength class’s footprint. This is where a structural designer can affect the carbon footprint.
The other examination was made for the cement used in concrete. By using class CEMI cement, which has 0 % slag, the carbon footprint is the highest. Changing it to class CEMII, which has 20 % slag, helps, but there is a difference between cement types within the same class
