Tutkielmassa tarkastellaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) vallitsevia ihmis- ja luontokäsityksiä. Opetussuunnitelmatutkimus ei ole vain opetussuunnitelman tutkimusta, vaan tutkija liikkuu laajempien yhteiskunnassa vallitsevien aiheiden ja puhetapojen parissa. Sen sijaan että tutkija tarkastelisi vain peruskoulua, onkin hänen tutkimuksensa kohteena yhteiskunta ja yhteiskunnallinen keskustelu merkittävästi laajemmin.
Teoreettinen viitekehys muodostui ihmiskäsityksen osalta filosofi Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen pohjalta. Luonnon käsitteen märittelyssä auttoivat monet filosofit, kun taas kestävän kehityksen käsite tulee suoraan YK:n määrittelemänä. Opetussuunnitelmatutkimuksen alalta tutkimuksessa tukeudutaan erityisesti Tero Aution tuotantoon.
Aineiston analyysissa on käytetty A. J. Greimasin myyttistä aktanttianalyysia. Aktanttianalyysissa aineistosta etsitään subjekteja (toimijoita), objekteja (toiminnan kohteita), auttajia, vastustajia, lähettäjiä ja vastaanottajia. Subjektin ja objektin suhteeseen liittyy halu, subjekti haluaa saavuttaa objektin. Auttajat ja vastustajat nimensä mukaisesti edesauttavat tai hidastavat objektin saavuttamista. Huomionarvoista on vastustajien näennäinen puuttuminen perusteasiakirjasta. Lähettäjä antaa subjektin toiminnalle tarkoituksen, kun taas vastaanottaja on objektin saavuttamisen seuraus. Aineistosta paljastui kolme tarinaa hyvästä ihmisyydestä, jotka ovat lähemmän tarkastelun perusteella osin ristiriitaisia keskenään. Tarinat ovat aktiivisen kansalaisen tarina, elinikäisen oppimisen ja yrittäjyyden tarina sekä kestävän tulevaisuuden rakentajan tarina.
Tutkimus edustaa kasvatustieteellistä tutkimusta, joka on filosofisesti ja yhteiskunnallisesti painottunutta. Tutkimustulokset liittävät tutkimuksen laajempaan, markkinatalouden ja ympäristökriisien leikkaamaan, yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkimus toimii puheenvuorona yhteisöllisyyden ja kaiken elämän kunnioittamisen puolesta
