Tutkimuksessa tarkastellaan käsitöiden ja käsityöyhteisöjen hyvinvoinnillista merkitystä masennukseen sairastuneiden henkilöiden elämässä. Käsitöiden hyvinvointivaikutuksia on viimeisimpien vuosikymmenien aikana tutkittu laajasti ja monista näkökulmista. Jotkut näistä tutkimuksista ovat käsitelleet yleisellä tasolla käsitöiden merkityksiä mielenterveydelle, mutta käsitöiden hyödystä erityisesti masennukseen tai masennuksen itsehoitoon löytyy tietoa vähän. Näin ollen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, masentuneiden kertomien kuvauksien perusteella, soveltuvatko käsityöt masennuksen itsehoidollisiksi keinoiksi. Tutkimuskysymyksinä oli, millainen rooli käsityöllä on haastateltavan masennuksen tarinassa sekä millaisia hyvinvointivaikutuksia haastateltavat kokevat saavansa käsitöistä ja käsityöyhteisöistä.
Tutkimuksessa pyrittiin narratiiviseen otteeseen. Tutkimusaineisto kerättiin kertomushaastattelun avulla viideltä masennuksen kokeneelta käsityöharrastajalta ja analysoitiin narratiivisesti kahdella käsittelytavalla. Narratiivisen analyysin tuloksena tutkimuksessa luotiin haastateltavien yksilölliset tarinat masennuksesta ja käsitöiden roolista siinä. Narratiivien analyysillä puolestaan tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin haastateltavien kertomusten yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Lopuksi tarinoita vertailtiin suosituksiin masennuksen itsehoidosta sekä käsitöiden hyvinvointivaikutuksia kuvaaviin tutkimuksiin.
Haastateltavat kuvasivat tarinoissaan hyvin yhteneväisesti aikaisempien tutkimuksien kanssa, kuinka käsityöt ja käsityöyhteisöt ovat kohentaneet heidän hyvinvointiaan. Masennuksen kannalta haastateltavista oli merkityksellistä, että käsityöt lisäävät heidän mielihyvän, hyödyllisyyden ja onnistumisen kokemuksia, mutta myös paransivat jaksamista ja elämänhallintaa. Haastateltaville käsityöt ja käsityöyhteisöt tuottivat samankaltaisia hyvinvoinnillisia vaikutuksia, joskin käsityöyhteisöistä he kokivat saavansa myös sosiaalisia vertaissuhteita. Masennuksen itsehoidon termiä eivät haastateltavat käsitöiden hyvinvointivaikutuksia kuvaavissa tarinoissaan käytä, vaikka ilmaisevatkin käsitöiden auttavan heitä masennuksen hallinnassa ja sen kanssa elämisessä. Näiden merkitysten perusteella käsityöt voitiin nähdä sopivan masennuksen itsehoidollisiksi menetelmiksi.This thesis examines the influence of the welfare effect of crafts and craft-communities in the lives of people with depression. The well-being effects of crafts has been studied extensively and from several different perspectives in recent decades. Some of these studies have been handled at a general level the meanings of crafts for the mental health, but little is known about the benefits of crafts specially for depression or depression self-treatment. Therefore, the aim of this thesis is to find out if the crafts can be used as a self-treatment method in depression, based on the meanings told by the depressed. The research questions were that what role craft plays in the story of the interviewee´s depression and what well-being effects the interviewees feel they get from crafts and craft-communities.
The thesis pursues a narrative approach. Research material collected by narrative interview from five craft-amateurs who has experienced depression. Material from the interviews were analysed with two approaches. As a result of the narrative analysis, the study created personal stories of the interviewees about the depression and the role of crafts in it. The analysis of narratives examined in more detailed way the similarities and differences between the interviewees´ narratives. These narratives were compared with recommendations on self-treatment for depression and the studies about the well-being effects of craft.
In their stories, the interviewees described how crafts and craft-communities improve their well-being. This was very consistent with previous studies of the subject. Because of the de-pression, it was significant for the interviewees that the crafts increased their experiences of pleasure, usefulness and success. They also felt that the crafts gave them more strength and improved life management. For the interviewees´ crafts and craft-communities pro-duced similar welfare effects. Although they felt that from craft communities, they received also social relationships with peers. Interviewees didn´t use the term of self-treatment for de-pression when they described the well-being effects of crafts. Even though the interviewees express that the crafts help them manage and live with depression. Based on such results the crafts could be considered a suitable method as self-treatment for depression
