In translation studies, the notion of collocation has gained growing interest during the past 20 years. However, no generally accepted definition of the concept is as of yet available. Collocation is rather defined from various points of view, subject to the domain and research interests. As part of my research project, I seek to form a coherent picture covering collocation, and to identify properties of collocation in order to identify instances of collocation in corpora. Rooted in the Firthian tradition of language studies, the theory is reflected upon the findings which stem from the data observed. The properties identified comprise frequency, structure, meaning and association.
The present research seeks to find out whether collocations in the translated European Union regulations are similar to those in statutes originally written in Finnish. For this purpose, two corpora were created, and three reference corpora provided by the Language Bank of Finland were consulted during the research process. The research corpus comprises regulations by the European Union at the time Finland joined the community, and the first reference corpus comprises parts of the Finnish legislation from the same period. The findings in these two corpora are compared with the Semfinlex corpora of original statutes, the corpus of laws and directives originally compiled at the Institute for the Languages of Finland, and a corpus of newspapers and magazines. The research methods are basic language technology tools, and the method is descriptive in nature.
One concurrent term is studied in detail, toimenpide [‘measure’], and its collocative behaviour with six verbs is recorded. These verbs are ryhtyä, soveltaa, suorittaa, säätää, tehdä and toteuttaa [verbs of ‘doing’]. Besides offering insights into theory formation, the results show a clear tendency for the translations of the EU regulations to choose different verbs from the Finnish legislation to form collocations with the term subject to research. Analysis of the collocates in various corpora suggests that there is a change taking place in the Finnish legislative language with more variation in the usage of the term and new meanings added to the existing ones.Kollokaatio on ollut käännöstieteen tutkijoiden kasvavan kiinnostuksen kohteena viimeisen 20 vuoden ajan. Ilmiön määrittelyssä ei ole saavutettu yksimielisyyttä ja kollokaatio tutkimuskohteena määritellään tavallisesti tutkimuskohteeseen ja tutkimustavoitteisiin nähden tarpeellisella laajuudella. Olen koonnut mahdollisimman kattavan joukon tutkimuskirjallisuudesta löytyviä ominaispiirteitä, joiden avulla arvioin ja käsittelen aineistosta nousevia havaintoja. Ominaispiirteet ovat määrällisiä, rakenteeseen liittyviä, merkitystä ja assosiaatiota valottavia. Näistä määrälliset ja kollokaation rakenteeseen liittyvät ominaispiirteet ovat tutkimukseni keskiössä. Tarkastelen merkitykseen ja assosiaatioon liittyviä piirteitä siinä määrin, kun se aineiston ja tutkimusmenetelmän ehdoilla on mahdollista.
Näkökulmani tutkimuksessa on kääntäjän ja katson käännettävään tekstiin pyrkien näkemään sen termien tendenssiä kollokoida muiden kielellisten elementtien kanssa. Pyrin selvittämään, ovatko Euroopan unionin suomennetut asetukset kollokaatioiden suhteen erilaisia kuin Suomen säädöskokoelman säädökset ja saapuuko EU-asetusten myötä Suomen säädöskieleen epätyypillisiä kollokaatioita. Varsinaisen tutkimusaineistoni koostuu EU-asetuksista ajalta, jolloin Suomi liittyi Euroopan yhteisöjen jäseneksi. EU-asetusten ensimmäiseksi verrannaisaineistoksi olen koonnut Suomen säädöskokoelmasta sisällöllisesti ja ajallisesti mahdollisimman hyvin varsinaista tutkimusaineistoa vastaavan tekstikorpuksen. Näistä kahdesta aineistosta tehtyjä havaintoja ja tuloksia vertaan Kielipankin kautta käytettävissä olevaan Semanttisen finlexin lakeja sisältävään osakorpukseen, Kotuksen lakeja, asetuksia ja direktiivejä sisältävään tekstikorpukseen sekä yleiskieliseen sanoma- ja aikakauslehtiä sisältävään tekstikorpukseen.
Keskityn tarkastelemaan termiä toimenpide ja sen yhteisesiintymistä tekstiyhteydessä esiintyvän kuuden verbin kanssa. Nämä verbit ovat ryhtyä, soveltaa, suorittaa, säätää, tehdä ja toteuttaa. Tulokset osoittavat selkeitä määrällisiä eroja EU-aineiston ja Suomen säädöskokoelman välillä aineistoissa havaittavien yhteisesiintyjien suhteen. EU näyttäytyy paitsi uusia ajattelutapoja ja uutta sääntelyä suomalaiseen säädöskieleen tuovana, myös uudenlaisia merkityssisältöjä toimenpiteelle tuottavana organisaationa. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että suomalainen säädöskieli on muuttunut ja tulee muuttumaan Euroopan unionin tekstien vaikutuksesta. Suomen säädöskielessä siirrymme toteuttamaan toimenpiteitä niihin ryhtymisen sijaan
