Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena on selvittää nuorten aikuisten kokemuksia peruskoulusta vanhemman vankeuden aikana. Kokemuksista halutaan selvittää, miten koulu on heidät huomioinut ja miten koulun toimintaa heidän huomioimisessaan voidaan kehittää. Nuorten aikuisten kokemusten kautta tuodaan heidän äänensä kuuluviin ja pyritään sen myötä tukemaan opettajien työtä. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineistona on käytetty kolmen nuoren aikuisen teemahaastatteluja. Aineiston analysoinnissa on käytetty Juha Perttulan kehittämää fenomenologista analyysimenetelmää.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan vanhemman vankeudella on vaikutusta lapseen ja lapsen koulunkäyntiin, mutta Suomessa aihetta ei ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että nuoret aikuiset ovat saaneet peruskouluaikanaan koulussa tukea vanhemman vankeuden käsittelyyn sekä muihin kohdattuihin vaikeuksiin. He eivät ole hakeneet opettajista erityisen paljon tukea, koska he ovat kokeneet opettajien reagoinnin asiaan puutteelliseksi ja opettajat eivät ole osanneet auttaa heitä asian käsittelyssä. Vanhemman vankeuden kokeneet nuoret aikuiset ovat saaneet keskusteluapua koulussa opettajien lisäksi koulukuraattorilta, koulupsykologilta ja perheneuvolan työntekijöiltä. Oppimisen vaikeuksiin he ovat saaneet erityisopettajan tukea. He kokevat kodin ja koulun välisen yhteistyön tärkeäksi, sillä kotona ollut vanhempi on ollut tärkeässä roolissa vanhemman vankeudesta kerrottaessa ja yhteyden pidossa kodin ja koulun välillä. Heistä on tärkeää, että opettajilla on taito kohdata oppilaat ja luoda luottamussuhde oppilaan kanssa. Lisäksi he kokevat vankeus-aiheen sisällyttämisen opetukseen ja siitä puhumisen yleisesti merkitykselliseksi, oman ja muiden tietoisuuden lisäämiseksi.
Vanhemman vankeuden kokeneet lapset tulee kohdata koulussa yksilöllisesti. Heille tulee pyrkiä tarjoamaan mahdollisuuksien mukaan tukea koulunkäyntiin, mutta heitä ei kuitenkaan tule nähdä yhtenäisenä ryhmänä, joiden kohdalla tulisi aina toimia samalla tavalla. Huomiota tulee kiinnittää opettajan tapaan kohdata nämä lapset ja heidän perheensä sekä opettajan kykyyn käsitellä vanhemman vankeuden mukanaan tuomia lapseen liittyviä asioita. Tietoisuuden lisääminen aiheesta yhteiskunnallisella tasolla on tärkeää ja opettajankoulutuksen tai opettajien jatkokoulutusten tulee lisätä tietoa aiheesta
