Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla kolmiportaisen tuen toteutumista käytännön tasolla perusasteen alaluokilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten kouluissa on valmistauduttu opettamaan oppilaita tuen eri portailta sekä pedagogisten asiakirjojen laatimiseen liittyviä käytäntöjä. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat Suomen peruskouluissa 1.-6. luokilla työskentelevät opettajat, joiden luokissa tai opetusryhmissä opiskelee oppilaita kolmiportaisen tuen eri portailta. Enemmistö vastaajista toimi luokanopettajana, joten tuloksissa painottuu luokanopettajien kuvaus aiheesta. Kyseessä on kuivaileva tutkimus, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen, kuinka asiat ovat. Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tutkimus. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, joka julkaistiin kahdessa opetusalan Facebook-ryhmässä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Ennen tutkimusta tarkasteltiin suomalaisen erityisopetuksen kehitystä ja toimenpiteitä, jotka ovat johtaneet kolmiportaisen tukimallin syntymiseen. Kolmiportainen tukimalli tähtää inklusiiviseen opetukseen, jolloin opetus järjestetään pääsääntöisesti oppilaan lähikoulussa. Kolmiportaisessa tukimallissa tuki tuodaan oppilaan luo hänen omaan, luonnolliseen oppimisympäristöönsä. Tutkimuksessa selvisi, että opettajilla on monipuolisesti käytössään erilaisia tukimenetelmiä ja lisäresursseja. Lisäresurssit eivät kuitenkaan olleet riittäviä tai ne eivät toteutuneet käytännössä. Lisäresursseja hyödynnettiin muissa tehtävissä muun muassa siirtämällä resurssiopettajia tai koulunkäynninohjaajia opettajien sijaisiksi. Pääsääntöisesti pedagogisten asiakirjojen kirjaamisvastuu oli luokanopettajilla, vaikka asiakirjojen laatimiseen osallistui muitakin tahoja. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajat eivät olleet saaneet riittävästi lisäkoulutusta kolmiportaisen tukimallin toteuttamiseen tai tehostetun tai erityisen tuen oppilaiden opettamiseen. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia erityisopettajien ja luokanopettajien näkemyksiä, kenen vastuulla pedagogisten asiakirjojen kirjaaminen tulisi olla. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, nähdäänkö pedagogiset asiakirjat vain pakollisina todistusaineistoina tuen toteuttamisesta ilman käytännön kytköksiä
