Kayseri'nin Felahiye yöresinde yaygınlık gösteren sivrisinek (Diptera: Culicidae) türleri

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli tarkastella matematiikan kielentämistä matemaattisia oppimisvaikeuksia omaavien nuorten opetuksessa sekä kehittää heidän osaamistasoon sopivia kielentämistehtäviä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mitä mieltä oppilaat olivat matematiikan kielentämisestä, niin kirjallisesta kuin suullisestakin. Lopullisena tarkoituksena oli hyötyä tulevana matematiikan aineenopettajana tutkimuksesta ja selvittää millä tavoin matemaattisia oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat hyötyvät parhaiten matemaattisesta kielentämisestä, myös yleisopetuksessa. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja empiirinen tapaustutkimus. Itse osallistuin tutkimukseen havainnoimalla tutkimuskohteita, suunnittelemalla tuntien sisällöt sekä kehittämällä sopivia kielentämistehtäviä. Tutkimuskohteenani oli neljä yläkouluikäistä oppilasta länsisuomalaisesta koulusta. Erityisopettaja valikoi heidät tutkimukseen ja jokaisella heistä oli jonkin tasoisia matemaattisia oppimisvaikeuksia. Tutkimusperiodin aikana oppilailla oli kuusi oppituntia, joiden aiheina oli yhtälö, sen ratkaiseminen ja yhtälöparit. Jokaisella tunnilla pyrittiin käymään paljon matemaattista keskustelua sekä tehtiin erilaisia kielentämistehtäviä. Kaikki oppitunnit kuvattiin ja kuvamateriaalin perusteella tutkimuksen kannalta tärkeät keskustelut litteroitiin. Tämän lisäksi jokainen oppilas osallistui alku- ja loppuhaastatteluun, jotta heidän mielipiteitä pystyttiin kunnolla kartoittamaan. Aineistoon kuului myös oppilaiden tunneilla käyttämät vihot sekä erityisopettajan kanssa tuntien jälkeen käydyt keskustelut. Tutkimustuloksista selvisi, että aiheen ollessa oppilaiden mielestä ymmärrettävä, kielentäminen oli miellyttävämpää. Jatkuva kielentäminen ja matemaattinen keskustelu oli kuitenkin useiden mielestä raskasta. Suurin osa oppilaista koki hyötyneensä edes jollakin tavalla kielentämisestä sekä koki kirjallisen kielentämisen luonnollisempana kuin suullisen. Kielentämistehtäviä tehdessä oppilaissa oli havaittavissa jonkin tasoista oppimista, sillä tutkimusperiodin jälkeen tehtävät onnistuivat ilman sen suurempaa ohjeistusta. Keskusteluista nousi esille myös kuinka tärkeää opettajan on kiinnittää huomiota aikaan. Suullisesti kielentäessä oppilaalle kannattaa antaa kunnolla aikaa jäsentää asia itselleen, ennen kuin pyytää heitä aloittamaan ääneen selittämisen. Opettajan on myös helppo puuttua virheellisiin ajatusmalleihin suullisessa kielentämisessä. Tutkimustulokset eivät sellaisenaan ole yleistettävissä, koska tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tulokset voivat kuitenkin toimia ohjaavina tuloksina jatkotutkimuksille. Myös matematiikan aineenopettajat ja erityisopettajat voivat saada tutkimuksen tuloksista uusia ideoita ja näkökulmia omaan opetukseensa. Tutkimukseni osoitti, että matematiikan kielentämisellä opettaja voi auttaa matemaattisia oppimisvaikeuksia omaavia oppilaita ymmärtämään matematiikka paremmin. Kuitenkin oppilaiden näkökulmasta kielentäminen pitää olla harkittua sekä sitä tulee käyttää silloin kun opettaja kokee siitä oikeasti olevan hyötyä. Kaikkiin aiheisiin kielentäminen ei sovi, kun oppilaana on matemaattisia oppimisvaikeuksia omaava nuori