Kansainvälistyvä tieteentekijä kansallisen tiedemaailman laadun parantaja? : haavekuvat ja todellisuus

Abstract

[Johdanto] Suomalaista tiedepolitiikkaa koskevissa dokumenteissa maalataan kuvaa suomalaisista yliopistoista ja niissä työskentelevistä tieteentekijöistä sisäänpäin käpertyneinä impivaaralaisina, joiden fyysinen paikallaan pysyminen heikentää tutkimuksen ja koulutuksen laatua. Tiedemaailman laadun ajatellaan parantuvan, kun suomalaiset tieteentekijät hakeutuvat ulkomaille huippulaadun pariinja kotiin palattuaan välittävät osaamisensa paikallaan pysyneille. Liikkuvuuden myötä hankittujen kontaktien odotetaan sitovan perifeeriset suomalaiset tiukemmin Suomen rajojenulkopuolella olevaan tieteeseen, joka tässä näkökulmassa on jo lähtökohtaisesti aina parempaa kuin ”kansallinen” tiede. Toinen dokumenteista paljastuva keino parantaa tiedemaailman laatua on rekrytoida ulkomailta osaajia. Tähän sisältyy käsitys siitä, että muualta tulija on automaattisesti laadukkaampi kuin tiedelaitoksessa jo oleva henkilöstö. Politiikkapuheen voimakas kansainvälistä liikkuvuutta korostava henki pitää sisältää käsityksen siitä, että kansainvälistä yhteistyötä on yliopistoissa vain hyvin vähän. Mutta onko käsitys oikea? Tässä artikkelissa tarkastelemme suomalaisissa yliopistossa työskenteleviä tutkijoita, opettajia ja aiemmissa tutkimuksissa syrjään jätettyjä asiantuntijoita selvittääksemme, millaista tuntematon kansainvälisyys on. Kansainvälisen taustan omaavien tieteentekijöiden kautta pystymme entisestään valottamaan kuvaa 2000-luvun suomalaisista yliopistoista ja niiden kansainvälisyydestä. [jatkuu julkaisussa]peerReviewe