”Paljon on puhuttu sodan aineellisista menetyksistä ja alueluovutuksista, mutta eivätkö lapset ja nuoriso ole kallein omaisuutemme?”: SDP:n ja SKDL:n naiskansanedustajien näkemykset lastensiirroista eduskunnan keskusteluissa valtiopäivillä 1950

Abstract

Suomesta lähetettiin jatkosodan aikana turvaan yhteensä noin 70 000 lasta, joista suurin osa sijoittui Ruotsiin. Vaikka lastensiirtotoiminnan alkaessa tarkoituksena oli, että kaikki Ruotsiin lähteneet lapset palaavat takaisin Suomeen, eri arvioiden mukaan lapsia jäi lopullisesti palaamatta 7000−15 000. Pommitusten, elintarvikepulan ja huonon hygienian vuoksi lastensiirtotoimintaa on pidetty jopa hengenpelastusoperaationa. Siitä huolimatta toiminta on herättänyt myös paljon vastustusta. Erityisesti kritiikkiä annettiin sotien jälkeen, kun alkoi käydä selväksi, että kaikki suomalaiset vanhemmat eivät saakaan lapsiaan Ruotsista takaisin. Tässä aineopintojen tutkielmassa selvitetään, miten vasemmistopuolueiden naiskansanedustajat suhtautuivat lastensiirtoihin ja kuinka he kantaansa perustelivat, sekä miten sukupuoli ja puoluetausta vaikuttivat vasemmistopuolueiden naiskansanedustajien kantoihin. Vasemmistopuolueiden (SDP:n ja SKDL:n) naiskansanedustajat on valittu tutkimuskohteeksi, koska yleisesti puolueet suhtautuivat lastensiirtoihin hyvin eri tavalla. SDP puolusteli ja kiitteli ruotsalaisilta saatua apua hyvien pohjoismaisten ammattiyhdistysliikesuhteiden turvaamiseksi. SKDL se sijaan arvosteli voimakkaasti lastensiirtoja järjestäneitä viranomaisia. Myös sotien jälkeinen poliittinen tilanne ja vasemmistopuolueiden välinen valtataistelu työväestön edustamisesta tekevät kysymyksenasettelusta mielenkiintoisen. Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt vuoden 1950 valtiopäivillä käytyjä eduskunnan täysistuntokeskusteluja, jotka löytyvät digitoituina valtiopäiväasiakirjoina Eduskunnan Arkistosta. Tutkimus on tehty temaattisella analyysillä. Tulosten perusteella vasemmistopuolueiden naiskansanedustajat eivät olleet laajalla rintamalla aktiivisia eduskuntakeskustelussa. Keskusteluun osallistuneet perustelivat näkemyksiään neljällä eri teemalla, jotka olivat kiintymyssuhde, suomalaisten oikeus lapsiin, ruotsalaisten tyytyväisyys ja lastensiirrot poliittisena välineenä. Puoluetausta vaikutti merkittävästi siihen, miten naiskansanedustajat kysymykseen suhtautuivat. SDP:lle oli tärkeää puolustella omaa poliittista toimintaa niin lastensiirtotoimintaan lähtemisestä kuin hallitusvastuussa olemisesta lapsia palauttaessa. Lisäksi kiitollisuuden ja ymmärryksen osoittaminen ruotsalaisille oli SDP:n politiikan kannalta tärkeää. SKDL:n naiskansanedustajat kritisoivat SDP:n toimintaa ja vaativat voimakkaasti lasten Suomeen saamista sekä taloudellisen tuen tarjoamista työläisperheille, jotta heidän on mahdollista käydä oikeustaistelua ja saada lapsensa takaisin kotiin. Erityisen vahvana keskustelussa oli pyrkimys edesauttaa omaa politikkaa lastensiirtojen käsittelemisen avulla. Tämä näytti vaikuttaneen keskustelussa sukupuolta enemmän