Syövän sädehoidossa syöpäsolujen DNA:han pyritään aiheuttamaan pysyviä vaurioita ionisoivalla säteilyllä, minkä seurauksena solut kuolevat. Koska säteily vaurioittaa myös kasvainta ympäröiviä terveitä soluja, on tärkeää saavuttaa hoidon tavoitteet mahdollisimman pienellä säteilyannoksella. Syöpäkudos on usein niukkahappista solujen hallitsemattoman kasvun johdosta, mikä tekee kudoksesta resistentimmän säteilylle kuin normaalisti hapettuneen kudoksen. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan on sädeherkistävien lääkemolekyylien käyttö.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin misonidatsolin ja 1-(2,3-epoksipropyyli)-2-nitroimidatsolin fragmentaatiota valenssikuoren fotoionisaation jälkeen. Molekyyleistä misonidatsoli on tunnettu sädeherkiste. 1-(2,3-epoksipropyyli)-2-nitroimidatsolilla ei tiedetä olevan sädeherkistäviä ominaisuuksia mutta sillä on misonidatsolin tavoin 2-nitroimidatsoli-rakenne. Tutkielman tarkoituksena on vertailla miten eri funktionaaliset ryhmät molekyylien hajoamiseen.
Työn kokeellinen osuudessa näytteille tehtiin kahdenlaisia mittauksia. Molekyylejä tutkittuun ensiksi lentoaikamassaspektrometrian avulla käyttäen eri fotonin energioita. Lisäksi tehtiin koinssidenssimittauksia, joissa havaitaan samaan ionisaatiotapahtumasta lähtevä fotoelektroni ja ioni. Tällöin saadaan tietoa ionisoituneen elektronin alkutilan vaikutuksesta molekyylin hajoamiskanavaan. Tulosten perusteella molemmilla molekyyleillä hajoaminen alkaa usein NO2-ejektiolla, mihin liittyy pieni fotoelektronin sidosenergia. Tätä lukuunottamatta funktionaalisen ryhmän vaihtuminen johtaa hyvin erityyppisiin hajoamiskanaviin ja PEPICO-karttoihin. Tulosten perusteella 1-(2,3-epoksipropyyli)-2-nitroimidatsolilla voi mahdollisesti olla sädeherkistäviä ominaisuuksia kuten misonidatsolillakin
