Perheväkivalta on maailmanlaajuinen terveysongelma ja Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista naisille. Perheväkivalta on usein kotona tapahtuvaa perheen sisäistä väkivaltaa, jossa väkivalta kohdistuu perheen jäseneen.
Perheväkivalta aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä koko perheelle sekä kuormittaa terveydenhoitoa. Terveydenhuollossa potilaalle aiheutuneiden vammojen kirjaaminen on keskeistä kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa synteesi perheväkivallan kirjaamisesta terveydenhuollossa ja väkivallan yhteydestä yksilön hyvinvointiin. Väkivallan kirjaamista ja erityisesti ICD-10 tautiluokituksen sisältämien diagnoosikoodien käyttöä perheväkivaltapotilaiden hoidossa ei Suomessa ole kuvattu näin laajasti aiemmin. Lisäksi perheväkivaltaa kokeneiden tai tekijöiden perheiden toimivuudesta, terveydestä ja heidän saamastaan tuesta terveydenhuollossa on vain vähän tietoa.
Tutkimusaineisto sisälsi yhteensä 1561 osallistujaa. Kirjaamisen ja sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden aineisto (N = 1302) kerättiin kahdessa eri vaiheessa erään suomalaisen keskussairaalan sähköisestä potilasrekisteristä valittujen ICD-10 diagnoosikoodien avulla ajalta 1.1.2008-31.12.2017. Toinen aineisto kerättiin perheväkivallan yhteydestä perheen toimivuuteen, terveyteen ja saatuun tukeen FAFHES-lomakkeen (Family Functioning, Health and Social Support) avulla. Ensimmäinen FAFHES-kysely kerättiin eräässä keskussairaalassa asioineilta potilailta 10/2012-03/2013 ja jatkokysely kerättiin ensimmäisen kyselyn vastaajilta 03/2015-09/2015.
Monipuolisen tutkimusaineiston saamiseksi aineiston analysointi toteutettiin sekä laadullisen, että tilastollisen menetelmän avulla. Potilasrekisterin potilasasiakirjat analysoitiin laadullisesti sisällön analyysillä ja FAFHES-lomakkeet tilastollisesti SPSS ohjelmalla. Aineistosta löytyi yhteensä 206 (13%) perheväkivallan uhria tai tekijää. Suurimmassa osassa aineiston tapauksista uhrina oli nuori nainen, tapahtuma-aikana yö ja väkivaltaan liittyi alkoholi. Uhreihin kohdistettiin erilaisia väkivallan tekotapoja, jotka aiheuttivat useita eri vammoja. Väkivallan yleisyys ja roolit (uhri tai tekijä) perheessä vaihtelivat tutkimuksen aikana. Perheen toimivuus oli heikkoa väkivallan kokijoilla sekä osallistujilla, joiden perheissä väkivalta oli jatkunut. Perheiden terveys oli vaihtelevaa ja naisilla hieman heikompaa kuin miehillä. Terveydenhuollon tuki oli heikompaa sekä väkivallan kokijoilla ja osallistujilla, joiden väkivalta jatkui. Väkivallan kirjaaminen ja dokumentointi osoittautui puutteelliseksi, koska ainoastaan 34 (3%) käynneistä oli kirjattu oikean lisäkoodin avulla. Lisäkoodien määrä oli vähentynyt, vaikka merkittyjen Murha, tappo tai muu tahallinen pahoinpitely käynnit olivat lisääntyneet.
Perheväkivalta on kliininen ja emotionaalinen haaste kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työssään tapaavat, tutkivat ja hoitavat perheväkivallan uhreja. Väkivallan kirjaaminen osoittautui puutteelliseksi, joten siihen tulisi panostaa enemmän osana potilaan hyvää hoitoa. Lisäksi perheväkivallan uhrien ja tekijöiden, sekä heidän perheidensä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota. Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa ja osaamista väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Tulosten avulla voidaan kehittää terveydenja sosiaalihuollon sekä oikeudellisten palveluiden ammattilaisten osaamista tunnistamaan paremmin mahdollinen perheväkivalta sekä huomioimaan laajemmin väkivallan uhrien tai tekijöiden ja heidän perheidensä fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Näin yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyvinvointia voidaan lisätä.Family violence (FV) is a serious health problem worldwide, and Finland is one of Europe’s most violent places for women. FV refers to violence within the family between any family members, usually taking place in the home. In healthcare, the documentation of injuries is critically important, using the international classification of diseases (ICD) codes. Besides the required hospital care, FV has serious effects on the health and well-being of the whole family. The purpose of this study is to form a synthesis of the documentation of FV in healthcare and the associations of FV on individual well-being. The documentation and especially the use of the ICD codes in the FV patients’ care have not been described to this extent in previous research conducted in Finland. In addition, little is known about the family functioning and health of FV perpetrators or victims and the social support they receive in healthcare settings. Hence, it is essential to learn more about these issues and their evolution.
In total, the sample consisted of 1561 participants. The documentation and care of the hospitalised FV patients’ data (N = 1302) were collected twice from one Finnish central hospital database, using specific ICD-10 diagnostic codes, during the 10-year period from 1 January 2008 to 31 December 2017. The associations between FV and family functioning, health, and social support data (N = 259) were collected by using the Family Functioning, Health and Social Support (FAFHES) questionnaires from patients who visited a Finnish central hospital between October 2012 and April 2013, and follow-up surveys were collected from March 2015 to September 2015.
The analysis of the data, were performed using both qualitative and quantitative methods to obtain rich data. The analysis of the register based data was performed using content analysis, and the FAFHES questionnaires were analysed with statistical analyses (unadjusted analyses and linear regression model) using the IBM SPSS programme. As a result, 206 (13%) victims or perpetrators of FV were found. The risk of violence increased with the variables of female gender, young age, alcohol, and night-time. Various acts of violence were used, causing multiple injuries. The prevalence and roles of violence varied and changed during time. Family functioning was poor among the victims and participants whose violence had continued. Family health varied and seemed to be slightly poorer among women. Social support was found to be worse for the victims and participants who continued to experience or use violence. The documentation and coding was insufficient because only 34 (3%) visits were coded with a proper perpetrator code. The amount of perpetrator codes decreased, even though the general number of assault and physical violence coded visits increased.
To conclude, FV is a complex phenomenon, and various patients can have an FV background in different healthcare settings. The findings suggest a great need to improve documentation and coding in healthcare as an important part of good care. The study points to the importance of ensuring the overall well-being of FV patients or perpetrators, and their families. Healthcare professionals need the knowledge and skills to identify and intervene in FV. The findings should encourage healthcare, legal, and social service professionals to better identify and focus more broadly on the overall physical and mental well-being of the FV patients and their families. Thus, the well-being of individuals, families, and society can be improved
