Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityön ammatillista asiantuntijuutta ja erityisesti työssä oppimista vaativien asiakastilanteiden yhteydessä. Keskeisenä tavoitteena oli tutkia, miten vaativissa asiakastilanteissa saatava kokemus vaikuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä oppimiseen ja ammatilliseen asiantuntijuuteen.
Tutkimuksen ensimmäinen aineisto muodostuu vaativista asiakastilannekertomuksista (N=14) ja toinen tutkimusaineisto sosiaalityöntekijöiden teemahaastatteluista (N=20). Asiakastilannekertomuksien analysoinnissa sovelletaan critical incident (CIT) tutkimusotetta ja haastattelujen analysoinnissa temaattista sisällönanalyysia.
Kaikki kerrotut vaativat tilanteet liittyivät kohtaamisiin ja neuvotteluihin asiakkaiden kanssa. Vaativuus liittyi tuen ja kontrollin yhteensovittamiseen ja sanoittamiseen asiakkaalle. Tilanteet käynnistivät sosiaalityöntekijöissä kriittistä ja kehittävää reflektiota, joka suuntautui asiakasprosessiin, asiakkaaseen, vuorovaikutukseen, omiin toimintatapoihin tilanteessa, kollegayhteistyöhön, työn etiikkaan ja omiin arvoihin. Tilanteisiin liittyvä oppiminen integroitui monella tapaa sosiaalityöntekijöiden työtilannerooleihin ja tehtäviin lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Työssä oppiminen oli monimuotoista ja oppimista tapahtui vaativissa asiakastilanteissa ikään kuin työntekemisen sivutuotteena implisiittisesti ja reaktiivisesti. Yhteenkään vaativaan asiakastilanteeseen ei liittynyt suunniteltua tarkoituksellista oppimista, eikä tapahtumista pyritty työyhteisötasolla johdetusti oppimaan. Osassa haastateltavien työpaikkoja oli käytössä suunnitelmallisia yhteisöllisiä toimintamuotoja, jotka koettiin tärkeäksi osaksi työssä oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä.
Vaativiin asiakastilanteisiin liittyvä oppiminen kytkeytyi lastensuojelun sosiaalityössä vuorovaikutusasiantuntijuuteen, reflektiiviseen asiantuntijuuteen, yhteiskunnalliseen asiantuntijuuteen ja toimintatapa-asiantuntijuuteen. Vaativissa asiakastilanteissa lastensuojelun ammatillinen asiantuntijuus rakentui tilanteissa enemmän kontekstuaalisesti ja tilannekohtaisena työskentelynä ja päätöksentekona. Muodollinen vertikaalinen asiantuntijuus muuttui tilanteissa enemmän reflektiivisen ja neuvottelevan asiantuntijuuden suuntaan. Sosiaalityöntekijät kokivat sosiaalityön koulutuksen antaneen työhön laaja-alaisen teoreettisen tietopohjan ja ammatti-identiteetin. Työssä oppimisella, kokemuksista oppimisella ja reflektiolla koettiin kuitenkin olevan suuri merkitys ammatillisessa kehittymisessä.
Ammatillisen asiantuntijuuden kehittäminen lastensuojelun sosiaalityössä ilmeni varsin tavanomaisena, esimerkiksi alan täydennyskoulutuksiin osallistumisena ja työn-ohjaukseen osallistumisena. Työyhteisön rakenteita parityöskentelyä ja tiimejä pidettiin tärkeinä työssä oppimisen lähteinä, mutta oppimisen ja asiantuntijuuden kehittämisen organisointi ei ollut strategisesti johdettua, eikä tavoitteellisesti työhön kytkeytyvää.
Tulevaisuudessa tarvitaan suunnitellumpaa ammatillisen asiantuntijuuden kehittä-mistä isommissa organisatorisissa rakenteissa sekä moniammatillisia tiimejä, jotta toi-silta oppiminen ja monialaisen tiedon tuottaminen vahvistuisivat lastensuojelun haasteisiin vastaamiseksi.The study examines the professional expertise in child welfare work and child protection social workers’ learning at workplace in challenging client situations. The main research aim was to study how the experience gained from challenging client situations affects the learning in the workplace and the professional expertise of social workers in child welfare.
The first data set of the study comprises narratives of challenging client situations (N=14) and the second thematic interviews with social workers (N=20). In the analysis on the client situation narratives, the critical incident approach (CIT) is applied and the-matic content analysis is applied in the analysis of the interviews.
All described challenging situations were related to meetings and negotiations with clients. The challenges were related to the consolidation and verbalization of support and control to the client. The situations triggered a critical and developmental reflection in social workers that focused on the customer process and the customer interaction, their co-operation, work ethic and their own values. The learning related to the situations was integrated in many ways with the roles in the work situation and duties of social workers at the different stages of the child protection process. Learning at work was versatile and it took place in challenging client situations as if a side product of working, implicitly and reactively. Deliberative, planned learning was not related to any of the challenging client situations, and there were no systematic efforts to learn from the events at the work community level. Some of the interviewees’ workplaces employed structured, community-oriented methods of operation, which were considered an integral part of learning in the workplace and the development of expertise.
Learning related to challenging client situations in child welfare social work was linked with interaction expertise, reflective expertise, social expertise and expertise on operational methods. In challenging client situations, the professional expertise in child welfare was constructed in the situations based on context and as situation-specific work and decision-making. The formal vertical expertise changed in the situations more to the direction of reflective and negotiating expertise. The social workers considered that the education in social work had provided an extensive theoretical knowledge base for the work and a professional identity. Learning in the workplace, learning from experiences and reflection were however considered important in professional development.
The development of professional expertise in child protection social work appeared as quite common part of the work, for example as participation in continuing professional education in the field and job counselling. The structures within the work community, working in pairs and teams were considered an important source of learning, but the organization of the development of learning and expertise was not strategically managed or connected to the job in a target-oriented manner. In the future, more deliberately planned development of expertise development is required within larger organizational frames and multiprofessional teams, to strengthen the learning from others and the creation of multiprofessional knowledge to respond to the challenges of child welfare
