Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja
kansallisella luonnonsuojelulailla (1996/1096). Virtavesien kunnostuksilla voi olla vaikutusta
vuollejokisimpukoiden elinoloihin pitkällä aikavälillä mahdollisten virtaaman muutosten, kiintoaineen
liikkumisen ja pohjan muutosten kautta.
Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Koskenkylänjoen kunnostuksiin liittyen vuollejokisimpukoita siirrettiin
syksyllä 2006 Käkikoskessa, Sävträsketin Kvarnforsissa ja Mickelspiltomin Kvarnforsissa olevilta
siirtoalueilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli seurata, missä määrin simpukkalajit palautuvat
siirtoalueille sekä saada käsitys simpukoiden lajijakaumasta ja lajien runsaussuhteista. Sävträsketin
Kvarnforsin kunnostusalueen alapuolisessa suvannossa tutkittiin myös, elääkö alueella edelleen
vuollejokisimpukoita kunnostustöiden jälkeen. Samalla havainnoitiin, onko pohjalla näkyvissä
muutoksia (esim. liettymistä), jotka johtuisivat kunnostuksista.
Tulokset vaihtelivat tutkimusalueiden välillä. Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueelle ei ollut
palautunut vuollejokisimpukoita. Sävträsketin Kvarnforsin siirtoalueelta vuollejokisimpukkaa ei ollut
alunperinkään, mikä johtunee pohjan soveltumattomuudesta simpukoiden elinalueeksi (kovaa kalliopohjaa). Käkikosken siirtoalueelta löytyi sen sijaan nyt vuosi kunnostuksen jälkeen enemmän
vuollejokisimpukoita kuin ennen siirtoja 2006. Kunnostuksilla on siten voinut olla suotuisa vaikutus
simpukoiden elinoloihin mm. pohjan laadun paranemisen kautta. Myös simpukoiden siirtäminen vain
lyhyen matkan päähän (noin 10 metriä) Käkikoskella on voinut edesauttaa simpukoiden palautumista Käkikoskella.
Sävträsketin Kvarnforsin alasuvannosta löytyi runsaasti vuollejokisimpukoita, mutta toisaalta kuolleiden
osuus oli suhteellisen korkea. Yläpuolisen kosken kunnostukset eivät sameusmittausten perusteella
lisänneet suvannon liettymistä. Kunnostusten aikaan vallitsevat runsaat sateet kasvattivat virtaamaa,
joka aiheutti suvannon pohjalle kertyneen aineksen irtoamisen virran mukana. Lopullisten
johtopäätösten tekoa asiassa vaikeuttaa se, ettei simpukoiden määrästä ennen kunnostuksia ollut tutkimustietoa. Kuolleiden simpukoiden suuri osuus antaa kuitenkin aihetta seurata simpukkakannan
tilaa jatkossakin
