Acute kidney injury (AKI) is a syndrome encompassing kidney damage from mild injury to total loss of function that seriously disturbs the homeostasis of fluid and electrolyte balances. The objectives of this study were to evaluate the incidence, risk factors, and outcome of acute kidney injury in adult intensive care unit (ICU) patients in Finland, and to test the ability of two new biomarkers to predict AKI, renal replacement therapy (RRT), and 90-day mortality in ICU patients.
A prospective, observational FINNAKI-study was conducted in 17 Finnish ICUs and all admitted patients were screened for eligibility during the study period of five months (2011-2012). All adult emergency admissions and elective admissions with an expected stay over 24 hours were included. AKI was defined with the Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria.
Study I included all patients in the FINNAKI study and evaluated the incidence and risk factors for AKI and reported the 90-day mortality of patients with AKI. Of the 2901 patients 1141 (39%) developed AKI during the screening period of five days. The proportions of patients in the different stages of AKI were 499 (17%) in stage 1, 232 (8%) in stage 2, and 410 (14%) in stage 3. RRT was initiated for 272 (9%) patients. The population-based incidence of AKI was 746 per million adults per year. Patients that developed AKI were older and more severely ill, and had more chronic comorbidities than patients without AKI. Hypovolaemia prior to ICU admission, administration of diuretics or colloids (HES or gelatin) prior to ICU admission, and chronic kidney disease were independent risk factors for AKI. Of the 1141 AKI patients, 385 (34%) died within 90-days.
In study II urine neutrophil gelatinase-associated lipocalin (NGAL) was measured from 1042 patients. NGAL predicted AKI with an AUC (95% CI) of 0.733 (0.701 0.765), RRT with an AUC (95% CI) of 0.839 (0.797 0.880), and 90-day mortality with an AUC (95% CI) of 0.634 (0.593 0.675). In Study III urine interleukin-18 (IL-18) was analysed from 1439 patients. IL-18 predicted the development of AKI with an AUC (95%CI) of 0.586 (0.546 - 0.627), initiation of RRT with an AUC (95% CI) of 0.655 (0.572 - 0.739), and 90-day mortality with an AUC (95% CI) of 0.536 (0.497 - 0.574).
Study IV included 1568 patients and evaluated the 6-month mortality and the survivors health-related quality of life (HRQol) at ICU admission and six-months later with the EQ-5D questionnaire. The EQ-5D index for AKI patients at six-months (0.676) was lower than for the age- and sex-matched general population (0.826) but equal to that of patients without AKI (0.690). There was no significant change in the EQ-5D over six-months for either patient group. Despite their measured lower HRQol, AKI patients evaluated their quality of life to be as good as that of the age- and sex-matched general population at six-months after the ICU treatment with the EQ-5D visual analogue scale. Of the 635 AKI patients in this study, 224 (35%) died within 6-months.
Incidence of AKI among critically ill patients was high. Hypovolaemia, diuretics, and colloids prior to ICU admission were independently associated with the development of AKI. In this population, urine NGAL was statistically associated with the need to initiate RRT, but the transformation of this result into clinical practice is complicated. Urine NGAL lacks power to predict AKI or 90-day mortality. Urine IL-18 has no adequate power to predict AKI, RRT, or 90-Day mortality in critically ill adult patients. AKI was associated with significantly increased 90-day and 6-month mortality. The HRQol of all ICU patients was lower than that of the age- and sex-matched general population already before ICU treatment. This HRQol did not change during critical illness or during a six-month follow up. Despite their lower HRQol, AKI patients felt their health was equal to that of the general population.Akuutti munuaisvaurio (AKI) on monitekijäinen syndrooma, jonka taudinkuva vaihtelee lähes oireettomasta munuaisten täydelliseen toiminnanvajaukseen, mikä johtaa vakaviin ongelmiin elimistön neste- ja suolatasapainossa. AKI on yksi tehohoitopotilaiden yleisimmistä elinhäiriöistä, mutta sen esiintyvyyttä Suomessa ei ole kattavasti selvitetty. AKI:in ei ole spesifistä hoitoa ja siksi sen ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen on tärkeää. Käytössä olevien merkkiaineiden tilalle tarvittaisiin uusia ja parempia tehostamaan AKI:n varhaista tunnistamista.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin AKI:n esiintymistä tehohoitopotilailla Suomessa, AKI:lle altistavia tekijöitä sekä AKI:n vaikutusta potilaiden kuolleisuuteen sekä elämänlaatuun. Lisäksi tutkittiin kahden uuden merkkiaineen kykyä ennustaa AKI:n kehittymistä, munuaiskorvaushoidon (RRT) tarvetta ja kuolleisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin valtakunnallisessa, etenevässä FINNAKI-tutkimuksessa viiden kuukauden aikana (2011-2012) 17 Suomalaisella teho-osastolla.
Ensimmäisessä osatyössä tarkasteltiin AKI:n esiintymistä, riskitekijöitä sekä vaikutusta 3-kuukauden kuolleisuuteen 2901 potilaalla, joista 39% sai AKI:n. Potilaat, jota kehittivät AKI:n olivat vanhempia ja heillä oli enemmän perussairauksia. Lisäksi AKI potilaat olivat tehohoidon aikana vaikeammin sairaita kuin potilaat, jotka eivät saaneet AKI:a. Tutkimus kattoi alueellisesti 85% Suomen aikuisväestöstä ja tulosten mukaan miljoonaa aikuista kohden 746 saa tehohoitoisen AKI:n vuosittain. AKI potilaiden 3-kuukauden kuolleisuus oli kaksinkertainen (34%) verrattuna potilaisiin, jotka eivät saa AKI:a.
Toisessa osatyössä arvioitiin virtsasta mitatun NGAL-proteiinin (neutrophil gelatinase-associated lipocalin) kykyä ennustaa AKI:n kehittymistä, RRT:n tarvetta ja 3-kuukauden kuolleisuutta 1042 potilaan aineistossa. NGAL ei riittävän hyvin ennustanut AKI:n kehittymistä eikä 3-kuukauden kuolleisuutta. NGAL:in kyky ennustaa RRT:tä oli tilastollisesti melko hyvä, mutta tämän tuloksen siirtäminen käytäntöön on monimutkaista, koska RRT:n aloittaminen ei useinkaan perustu selkeisiin kriteereihin vaan on hoitavan lääkärin päätös perustuen potilaan sen hetkiseen kokonaistilanteeseen.
Kolmannessa osatyössä tutkittiin virtsasta mitatun IL-18-proteiinin (Interleukin 18) kykyä ennustaa AKI:a, RRT:n tarvetta ja 3-kuukauden kuolleisuutta 1439 potilaan aineistossa. IL-18 kyky ennustaa AKI:a, RRT:tä tai 3-kuukauden kuolleisuutta ei tässä aineistossa ollut riittävän hyvä kliiniseen käyttöön.
Neljännessä osatyössä tarkasteltiin 1568 potilaan aineistossa AKI-potilaiden 6-kuukauden kuolleisuutta sekä AKI:n vaikutusta potilaiden elämänlaatuun. AKI-potilaiden 6-kuukauden kuolleisuus oli kaksinkertainen (35%) verrattuna muihin potilaisiin. Kaikkien potilaiden elämänlaatu oli tehohoitoa edeltävästi matalampi kuin normaaliväestön eikä se muuttunut 6-kuukauden seurannassa. AKI potilaat kuitenkin kokivat elämänlaatunsa olevan yhtä hyvä kuin muun väestön.
Akuutti munuaisvaurio on hyvin yleinen tehohoitopotilailla ja lisää merkittävästi kuolleisuutta. Korkea ikä, perussairaudet sekä vaikea akuutti sairaus lisäävät riskiä saada AKI. Noin 4000 aikuista tehohoitopotilasta saa akuutin munuaisvaurion Suomessa vuosittain. Perustuen tämän tutkimuksen tuloksiin ja tänä vuonna julkaistuihin laskelmiin AKI:n yksinään aiheuttamasta lisäkuolleisuudesta (Vaara et al) ainakin noin 350 kuolemaa voitaisiin Suomessa vuosittain välttää, jos AKI:a ei esiintyisi.
NGAL:n ja IL:18:sta ennustekykyä tutkittiin toistaiseksi laajimmissa tehohoitoaineistoissa. Tulokset osoittavat, ettei näiden merkkiaineiden kyky ennustaa AKI:a, RRT:tä tai kuolleisuutta ole riittävän hyvä kliiniseen käyttöön.
Vaikka AKI merkittävästi lisää kuolleisuutta, ei sillä ole vaikutusta selvinneiden potilaiden elämänlaatuun. Kaikkien tehohoitopotilaiden elämänlaatu oli jo hoitoon tullessa matalampi verrattuna normaaliväestöön eikä tehohoidolla ollut vaikutusta siihen
