Autio-Sarasmo, Sari

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

IDÄNTUTKIMUS 1/2013     99a  r  v  o  s  t  e  l  u  t Arto Mustajoki: Kevyt koske-tus venäjän kieleen. Helsinki: Gaudeamus, 2012. 275 s, liitteet. ISBN 978-952-495-256-9.Helsingin yliopiston venäjän kielen professorin Arto Mustajo-en tuorein suomenkielinen kirja Kevyt kosketus venäjän kieleen on ollut tietokirjana melkoinen hitti. Kirja oli Tieto-Finlandia -ehdokkaana vuonna 2012 eikä syyttä, sillä ollakseen kieltä kä-sittelevä tietokirja, se on erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu. Mustajoki asettaa kirjan tavoit-teeksi avata salaperäistä, maail-man kahdeksanneksi puhutuinta naapurin kieltä myös sellaisille, jotka eivät osaa venäjää. Kirjan tarkoitus ei tekijän mukaan ole opettaa kieltä vaan purkaa sen ympärillä leijuvaa mystiikkaa. En osaa arvioida sitä, miten kirja avautuu sellaiselle lukijalle, joka ei osaa kieltä lainkaan tai tunne kyrillisiä kirjaimia, mutta kaltai-selleni, hieman kieltä osaavalle ja venäläistä kulttuuria jonkin verran tuntevalle, kirja avaa uusia ja kiehtovia näkökulmia – aivan kuten tekijä toivookin. Kirjaa lukiessani mieleeni nousi useammankin kerran omat kokemukseni tuon haastavan, joskin kiehtovan kielen parissa. Suhteeni venäjän kieleen on varsin pragmaattinen, sillä ryh-dyin opiskelemaan kieltä vasta yliopistossa kiinnostuttuani Ve-näjän historiasta. Halusin tehdä opinnäytteeni alueesta, joten tarvitsin kieltä voidakseni lukea venäjänkielisiä arkistoaineistoja ja tutkimusta. Toki venäläinen kulttuuri kiinnosti minua, mutta suhteellisen etäisesti, eikä suin-kaan siten, että olisin kokenut vastustamatonta halua sukeltaa välittömästi kielen kaikkiin ny-ansseihin. Olennaista oli, että Solmut auki – kevyesti!arkistoaineistoista pystyi luotet-tavasti tulkitsemaan periaatteella kuka teki mitä, milloin ja kenelle. Kävin kielikurssini yliopiston kielikeskuksessa, mutta laaduk-kaasta opetuksesta huolimatta moni kieliopillinen seikka jäi epäselväksi erityisesti siksi, ettei oma logiikkani tuntunut tuovan minkäänlaista apua kieliopin sisäistämiseen. Monet asiat tuli vain opeteltua ulkoa ilman hyvää (tai loogista) muistisääntöä, ja kun kielen käyttöön tuli taukoja, niin sekä kielioppi että sanasto unohtuivat nopeasti. Tuolloin kieltä aktiivisesti opiskellessani olisin tarvinnut Kevyen koske-tuksen kaltaista opasta, joka avaa kieleen liittyviä loogisia mutkia ja kummallisuuksia siten, että ta-vallinenkin lukija (pikku siilikin, jožik) ymmärtää. Kun logiikka aukeaa, mieleen painaminenkin on helpompaa ja muistijälki py-syvämpi.Kevyt kosketus venäjän kie-leen on melko tuhti opus – 275 sivua – mutta luvut ovat lyhyitä, selkeästi jaettuja ja ennen kaikkea helppolukuisia. Temaattisesti kir-ja jakaantuu viiteen osaan, jotka kukin käsittelevät venäjän kielen keskeisiä osa-alueita. Alaluvut avaavat näitä osa-alueita eri nä-kökulmista lukuisin esimerkein. Mielestäni lähestymistapa on on-nistunut, sillä jokaisessa luvussa nousi esiin asioita, jotka itse olin kokenut venäjän kielessä haas-taviksi ja vaikeiksi ymmärtää. Yksi tyypillisimmistä haasteista venäjän kielessä lienevät lukuisat ässät ja niiden ääntäminen. Itse opin aikanaan tuntemaan ässät mm. harja-, hämähäkki-, tsaari- ja ritariässänä, jotka olivat hauskan ja innostavan venäjän opettaja-ni omia muistisääntöjä, mutta minulle ne eivät koskaan oikein auenneet. Vasta nyt sain käsityk-sen siitä, millainen logiikka tällä haastavalla kirjainkatraalla on. Samalla kun ”ässästö” laitetaan järjestykseen, saa lukija käsityk-sen myös venäjän erikoisuuksista kuten nurinperin-eestä, joosta, jaasta ja jeejeestä, joiden avulla kirja auttaa lukijaa ymmärtämään ääntämisen ja translitteroinnin haasteita. Vaikkei kirjan tarkoitus ole-kaan opettaa kieltä, on kielioppi saanut oman kiinnostavan ja sel-keän kokonaisuutensa. Mustajoki käyttää vertailevaa lähestymis-tapaa suomen ja muiden kielten kielioppiin, ja saakin sillä monta kielioppisolmua aukeamaan. Lukiessani koin monia ahaa-elä-myksiä ja aloin ymmärtää kielen logiikkaa, joka on toki erilainen kuin monessa muussa kielessä, mutta ei kuitenkaan sellaista rakettitiedettä kuin minusta aikoi-naan tuntui. Kun ottaa huomioon sen, että moni venäjän kieltä(kin) opiskeleva osaa jo muita kieliä (ainakin omaa äidinkieltään) niin kenties kieliopeissa voisi avata kielen logiikkaa suhteessa lähtökieleen. Tutun kielen kautta on mahdollista synnyttää loogisia muistisääntöjä, jotka auttavat pai-namaan kielen koukerot mieleen siten, että ne siellä myös pysyvät. Muistan edelleenkin monia sak-san ja ruotsin kielioppiknoppeja, vaikka käytänkin molempia kieliä suhteellisesti vähemmän kuin ve-näjää. Mustajoen pitkä kokemus ja syvällinen kielen ymmärrys välittyvät juuri oivaltavien esi-merkkien kautta. Monet aiemmin ylitsepääsemättömiksi pinttyneet kielioppiasiat, kuten vaikkapa liikeverbit ja aspektit, avautuivat aivan uudella tavalla, kun näkö-kulma niihin muuttui. Kaikessa vuorovaikutuksessa keskeisessä asemassa on kieli ja kulttuuri(e)n ymmärrys, jotta vältytään kiusallisilta väärin-ymmärryksiltä ja tahattomilta 100      IDÄNTUTKIMUS 1/2013loukkauksilta. Sanojen käytölle ja niihin liittyville ongelmille on kirjassa varattu oma osionsa, jossa tuodaan kuvaavin esimer-kein lukijan tiedoksi kielellisiä ja sanallisia ansoja, joihin asiaa tuntemattoman on helppo joutua. Alaluku vaarallisista sanoista ja lauseista antaa selkeitä esimerk-kejä ongelmallisista ilmaisuis-ta, joissa piilee vaara ilmaista itseään täysin päinvastoin kuin on tarkoittanut. Samaan sarjaan kuuluu myös alaluku tabuilusta ja kiroilusta, jossa tuodaan esiin voimasanojen käytön ongelmalli-suus venäjän kielessä. Sivistyneet ihmiset eivät kiroile Venäjällä julkisesti, vaikka suomalaisessa kielenkäytössä voimasanat ovat-kin jo osa arkista kieltä. Nyt ym-märrän, miksi harjoitteluni oikean painon löytämiseksi kiroiluun pietarilaisessa pikaruokapaikas-sa miespuolisten kollegoideni johdolla aiheutti melkoista häm-minkiä viereisessä pöydässä ruokailleessa venäläisperheessä. Kirosanan halusin oppia siksi, että matkustin Venäjällä paljon ja arvelin, että olisi hyvä olla joku yllättävä voimasana valmiina tiukan paikan tullen. Tämä tausta ei luonnollisestikaan välittynyt hämmentyneille paikallisille.Mustajoki purkaa oivaltavin esimerkein venäjän kielen mys-tistä hämyä. Kieli on yhtä omape-räinen kuin mikä tahansa muukin kieli. Venäjän kielessä on lukuisa määrä lainoja muualta ja muista kielistä omaksuttuja vaikutteita. Lainasanat ovatkin tuttuja ja häm-mentäviä kokemuksia jokaiselle Venäjällä matkailevalle. Erityisen antoisa havainnointipaikka on metro, jossa seinät ovat täynnä pieniä erilaisia palveluita tarjoa-via mainoksia. Taannoin tavasin pitkään yhtä mainosta ymmärtä-mättä sanaa kunnes vihdoin sanan ääneen lausuttuani tajusin, että tarjolla olisi ollut kohtuuhintaisia lävistyksiä. Piercing oli lainat-tu suoraan kyrillisin kirjaimin kirjoitetuksi termiksi. Kieli on samalla sekä hämmästyttävän globaali että lokaali, ja Mustajoki asettaakin venäjän kontekstiinsa, paitsi slaavilaisessa kieliper-heessä, myös maailman kielenä. Oman analyysinsä saa sekä kielen tutkimus että sen käyttö Venäjällä ja Suomessa. Kirjan lopussa on hyödyllinen translitterointikaavio sekä erilaisia nimien oikeinkirjoi-tusesimerkkejä. Pienet sanastot molempiin suuntiin sekä pieni liite sanonnoista tuovat kirjaan lisäkäytettävyyttä.Arto Mustajoen Kevyt koske-tus venäjän kieleen on oivaltava ja tavallista lukijaa ymmärtävä kurkistus venäjän kieleen ja sen taustalla piileviin lainalaisuuk-siin. Kirjaa on helppo suositella kaikille kielistä ja/tai Venäjästä kiinnostuneille, mutta erityisesti niille, joilla venäjän kielen taito on päässyt ruostumaan ja aika-naan väkipakolla ulkoa opitut kielioppisäännöt unohtumaan. Kirja tuo aivan uuden logiikan ja näkökulman venäjän kieleen ja innostaa palaamaan uudelleen venäjän kielen pariin. Sari Autio-SarasmoHoly Foolishness in Russia. New Perspectives. Ed. Pris-cilla Hunt & Svitlana Kobets. Bloomington, Indiana: Slavica Publishers, 2011. ISBN 978-0-89357-383-6, 405 pp.Teos venäläisestä pyhästä hul-luudesta, jurodstvosta, pyrkii nimensä mukaisesti esittelemään uusia näkökulmia tähän Bysan-tista Venäjälle omaksuttuun us-konnollisen asketismin muotoon lähes 400 sivun voimalla. Teos koostuu 13 artikkelista, joiden sarjan aloittavat toimittajien Pris-cilla Huntin ja Svitlana Kobetsin osittain päällekkäiset katsaukset aiheeseen.Huntin otsikoltaan paljon lupaava ”Holy Foolishness as a Key to Russian Culture” toimii sekä houkkuuden ilmiön että teoksen esittelynä. Kirjoittaja määrittelee Bysantista Venäjälle omaksutun Kristuksen tähden houkkuuden olleen uudenlainen keino levittää hengellistä opetus-ta. Kaksi bysanttilaista kilvoit-telijaa, joiden vaikutus ja suosio Venäjällä on ollut voimakasta 1400-luvulta lähtien, ovat Pyhä Simeon Emesalainen ja Pyhä Andreas Konstantinopolilainen. Selittääkö pyhä hulluusvenäläisyyden olemusta? Pyhän Simeonin hagiografia on peräisin 600-luvulta ja Pyhän Andreaan 900-luvulta. He eivät ole vaikuttaneet esikuvina vain urbaaneille Jumalan hulluille, vaan koko venäläiselle kulttuuril-le yli uskonnollisen elämänpiirin. Ei siis ihme, että kirjan artikke-leista kolme käsittelee Andreas Houkkaa: Hunt itse valottaa toisessa artikkelissaan houkan suhdetta hallitsijaan Pyhän An-dreaan elämäkerrassa ja venäläi-sessä urbaanissa houkkuudessa. Nikolai Ju. Bubnov puolestaan tarkastelee samaisen hagiogra-fian vanhauskoisten kuvitettua, käsintehtyä versiota 1900-luvun alusta, keskittyen siihen mistä vanhauskoisten ikonografia ja miniatyyrikuvitus ovat saaneet vaikutteita. Kobets esittelee ky-seisen elämäkerran Ohion valti-onyliopiston kirjastosta hiljattain löytyneen version kuvitusta.Miksi venäläinen jurodstvo kiinnostaa yhä? Huntin mukaan siksi, että siinä hengellinen opetus puetaan vieraannuttamisen, risti-riitaisuuden ja moniselitteisyyden kaapuun astumatta kuitenkaan ulos siitä uskonnollisesta viite-kehyksestä, jolle venäläisyyden kulttuurin hengellisyys on pe-

Solmut auki - kevyesti!

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto