Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Tohmajärven Värtsilän laakso ja lähiympäristöt

Abstract

Perinteiseen suomalaiseen maalaismaisemaan kuuluvat niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet ovat vähentyneet romahdusmaisesti maatalouden tehostumisen ja tuotannon muuttumisen seurauksena. Niittyjen pensoittuminen ja metsittyminen sekä metsälaidunten ja hakamaiden hoito talousmetsinä ovat muuttaneet maatalousmaisemaa. Tämän seurauksena perinneympäristöihin sopeutuneiden kasvi- ja eläinlajien vähentyminen on ollut nopeampaa kuin muissa elinympäristöissä. Suomen uhanalaisista eliölajeista 28 % on nykyään ensisijaisesti perinneympäristöjen lajeja. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien tavoitteena on edistää ja tehostaa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua. Suunnitelmien avulla viljelijöitä kannustetaan hakemaan maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ohjataan hakemukset luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisille kohteille. Viljelijä voi hakea erityistukikohteen hoidosta rahallista korvausta, joka määräytyy kohteen koon ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti. Tohmajärven Värtsilän laakson ja lähialueiden maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tilakäynneillä löydettiin 77 luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää kohdetta. Niistä yli puolet oli perinnebiotooppeja. Loput kohteista olivat luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta merkittäviä alueita tai suojavyöhykkeitä, joiden hoidolla edistetään vesiensuojelua. Kohteet rajattiin kartalle ja niille laadittiin luonnon monimuotoisuuden sekä maiseman säilyttämisen ja kehittämisen kannalta tarpeelliset hoito-ohjeet. Rajauksia ja hoito-ohjeita voi käyttää apuna haettaessa tilakohtaisia erityistukia. Suunnitelmassa on esitetty myös ohjeita alueen arvokkaiden lintuvesien Sääperinjärven ja Uudenkylänlammen ranta-alueiden hoitoon