Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ulkomaalaisten terveyskeskuslääkärien haasteista psykososiaalisessa työympäristössä.

Abstract

The shortage of general practitioners (GPs) threatens the effective functioning of public primary health care in many countries. Working as a GP has lost much of its attractiveness as a career option also among Finnish physicians during the past 15 years, and foreign-born physicians are being increasingly recruited to primary health care. The first aim of the present study was to examine the psychosocial work environment of physicians and how it is associated with their wellbeing and future career plans. GPs were compared to medical specialists and private physicians. The second aim of the study was to investigate the process of foreign-born physicians entering their profession in Finland and also to explore their job satisfaction, work-related stressors and future career interests. The study data was obtained from two surveys conducted in 2006 and 2010 among random samples of Finnish physicians (N=2,841, response rate 57%; and N=3780, response rate 56%, respectively). In 2010, a survey of all foreign-born physicians resident in Finland (N=1,292) was also conducted (553 respondents, response rate 43%). Qualitative theme interviews were conducted with foreign-born physicians in Finnish primary health care to explore their work history, career choices and plans, job satisfaction and health. The results showed that the work ability and self-rated health of Finnish GPs were lower than those of Finnish medical specialists and private physicians. Finnish GPs and medical specialists both reported more psychological distress than private physicians. Wellbeing differences were to some extent explained by higher job stressors among public-sector physicians. Furthermore, Finnish GPs expressed their intention to leave their job more often than other Finnish physicians. For foreign-born physicians, the extensive and challenging licensing process slowed down their career possibilities, particularly among physicians trained outside the EU/EEA. The job satisfaction of foreign-born public-sector physicians was lower than that of foreign-born private physicians, and they also reported higher work-related stressors. Foreign-born GPs more often expressed an intention to leave primary health care than foreign-born medical specialists, private physicians or Finnish GPs. The present study suggests that the retention of both Finnish and foreign-born GPs will remain a challenge due to the more often expressed intention among GPs to leave primary health care and higher stressors in comparison to private physicians. Investing in a more efficient and monicultural human resource policy in primary health care and giving GPs more influence in decisions concerning their work could attract more GPs to primary health care - both native and foreign.Lääkäripula on osaltaan kriisiyttänyt terveydenhuoltoa ja vaikeuttanut palvelujen saatavuutta. Ilmiö näkyy erityisesti terveyskeskuksissa. Tilanteen helpottamiseksi suunnatut toimet eivät ole Suomessa toistaiseksi osoittautuneet tehokkaiksi. Monessa maassa maahanmuutto ja ulkomaalaisten lääkärien rekrytoiminen on nähty eräänä keinona helpottaa lääkäripulaa. Myös Suomessa ulkomaalaisten terveysalan ammattilaisten määrä on noussut voimakkaasti 2000-luvulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lääkärien kokemia psykososiaalisia rasitustekijöitä ja niiden yhteyttä työhyvinvointiin (työkyky, koettu terveys ja psyykkinen kuormittuneisuus) sekä työpaikan vaihtohalukkuuteen. Tutkimus kohdistui julkisella sektorilla työskenteleviin TK-lääkäreihin joita verrattiin julkisen puolen sairaalalääkäreihin sekä yksityislääkäreihin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä, erityisesti heidän kokemuksia työllistymisestä, työtyytyväisyydestä ja työhyvinvoinnista Suomessa. Tutkimuksen kyselyaineisto kerättiin vuosina 2006 ja 2010 satunnaisotoksena suomalaisilta lääkäreiltä (N=2,841, vastausprosentti 57; ja N=3780, vastausprosentti 56). Ulkomaalaistaustaisten lääkärien kyselyaineisto, joka kerättiin vuonna 2010, kattoi kaikki Suomessa laillistetut ulkomaalaistaustaiset lääkärit (N=1,292), joilla oli Suomessa kotikunta (N=553, vastausprosentti 43). Laadullista aineistoa varten haastateltiin yhteensä 12 pääkaupunkiseudulla työskentelevää ulkomaalaistaustaista TK- lääkäriä. Suomalaisten TK- lääkärien kokema työkyky ja koettu terveys olivat heikompia kuin muilla lääkäreillä. Julkisen puolen lääkärit (TK- ja sairaalalääkärit) kokivat yksityislääkäreitä enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta. Psykososiaaliset rasitustekijät selittivät osin lääkärien hyvinvointieroja eri terveydenhuollon sektoreilla. Suomalaisten TK- lääkärien työpaikan vaihtohalukkuus oli suurempi kuin muiden lääkärien. Työn psykososiaaliset vaatimukset, huonot vaikutusmahdollisuudet ja tuen puute lisäsivät lääkärien halua vaihtaa työtä. Ulkomaalaistaustaisilla lääkäreillä työllistymistä hidasti erityisesti monimutkainen ja hankalaksi koettu lupaprosessi, kieliongelmat ja huono tiedon kulku. Työllistymisen jälkeen ulkomaalaistaustaiset julkisen puolen lääkärit olivat ulkomaalaisia yksityislääkäreitä tyytymättömämpiä työhönsä ja kokivat jonkin verran enemmän työn psykososiaalisiin tekijöihin liittyvää rasitusta. Ulkomaalaisten TK- lääkärien halu vaihtaa työtä oli suurempi kuin ulkomaalaisten sairaala- ja yksityispuolen lääkärien tai suomalaisten TK- lääkärien. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että TK- lääkäripula ei tule jatkossa helpottumaan ilman toimenpiteitä johtuen TK lääkärien korkeista työpaikan vaihtoaikeista sekä koetuista työn psykososiaalisista rasitustekijöistä. Turvatakseen sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten lääkärien työhyvinvointi, työn hallinnan kokeminen ja työssä pysyminen, tulisi panostaa tehokkaaseen ja monikulttuuriseen henkilöstöpolitiikkaan yhteistyössä henkilökunnan kanssa

    Similar works