Pro gradu -tutkielmani käsittelee uralilaisen kielikunnan sisällä kulkeneita lainasanoja. Tavoitteena oli selvittää millaisten kriteerien avulla kielikunnan sisäiset lainat voidaan erottaa uralilaiseen kantakieleen palautuvasta perintösanastosta. Tutkielman keskiössä ovat permiläiset kielet. Permiläisten kielten sanastoa tutkittiin erityisesti suhteessa mariin ja unkariin.
Uralilaisissa kielissä on huomattava määrä sanastoa, joka nykyisen äännehistoriallisen tiedon valossa näyttäytyy epäsäännöllisenä. Tämän tutkielman lähtökohtana on oletus, että ainakin osa epäsäännöllisiä äännepiirteitä sisältävästä sanastosta on lainaa kielihaarojen välillä. Mikäli yhdessä kielihaarassa esiintyvä epäsäännöllinen äännekehitys voidaan luontevasti selittää toisessa kielihaarassa tapahtuneen säännöllisen äännekehityksen kautta, on sana potentiaalinen lainasana. Työn keskeisin sanastolähde on Sándor Csúcsin teoksessaan Die Rekonstruktion der permischen Grundsprache (2005) esittämä n. 1500 sanaa käsittävä yhteispermiläinen sanasto. Keskeisiä äännehistorian lähteitä työssä on käytetty useita. Tärkeimpänä etymologisena viitteenä on ollut Uralisches etymologisches Wörterbuch.
Työssä kantapermiin palautuvat sanat, joilla on vastineita permiläisten kielten ulkopuolella on jaoteltu levikkiryhmiin. Levikin perusteella tehdyn jaottelun jälkeen permiläis-marilaista ja permiläis-ugrilaista sanastoa on tarkasteltu äännehistoriallisin kriteerein ja äännehistorian valossa epäsäännölliseksi analysoituva sanasto on otettu lähempään tarkasteluun Omina alalukuinaan on käsitelty sanoja, jotka ovat mahdollisia kielihaarojen välisiä lainasanoja. Erilaisten äänteellisten, fonotaktisten ja johto-opillisten kriteerien valossa näyttää siltä, että osa epäsäännöllisenä pidetystä sanastosta todellakin on lainaa kielihaarojen välillä. Tutkitun sanaston perusteella lainasuunta on ollut permiläisistä kielistä mariin. Marin sanoissa oli permiläisille kielille tyypillisiä äännepiirteitä (esim. denasalisaatio, keskikonsonantiston metateesi), joiden perusteella niiden voidaan olettaa olevan permiläislähtöisiä. Myös permiläisten kielten ja unkarin välillä on sanastoyhtäläisyyksiä, joiden voi tulkita olevan lainaa haarasta toiseen. Lainoja näyttää permiläisten kielten ja unkarin välillä kulkeneen molempiin suuntiin.
Kielihaaroille tyypilliset tunnusmerkkiset äänteenmuutokset ovat oleellisia tutkittaessa sisäistä lainautumista. Aina selviä kriteerejä lainautumisen toteamiseksi ei ole tai materiaali on liian monitulkintaista, jotta siitä voitaisiin vetää luotettavia johtopäätöksiä. Lopputuloksena on, että sisäistä lainautumista voidaan toimivasti käyttää epäsäännöllisyyden selitysmallina, mutta jäännöksettömästi sillä ei voida epäsäännöllistä sanastoa selittää
