Tässä diplomityössä tarkasteltiin 1940-60-luvuilla rakennettuja julkisivukorjauskohteita, joissa korjausratkaisuna on päädytty purkamaan julkisivu sisäkuoreen asti ja uusimaan kokonaan. Epätiiviin ja tiiviin sisäkuoren vaikutusta verrattiin eri julkisivurakennevaihtoehdoilla, ja julkisivurakenteiden toimivuutta tarkasteltiin akustiikan, rakennusfysiikan ja paloturvallisuuden kannalta. Tavoitteena oli määrittää uusilla julkisivurakennevaihtoehdoilla laskennallisesti epätiiviin sisäkuoren vaikutus ilmaääneneristävyyteen ja lämmön ja kosteuden siirtymiseen rakenteessa ja varmistaa, että rakenteet ovat rakennusfysikaalisesti ja -akustisesti toimivia.
Vaikka korjauskohteissa ei tarvitse noudattaa uudisrakentamiselle vaadittuja ilmaääneneristävyyskriteereitä, julkisivua uusittaessa rakenteiden ilmaääneneristävyys ei saa korjauksen yhteydessä heikentyä alkuperäisestä tilanteesta. Tiili- ja betonirunkoisille julkisivurakenteille laskettiin ilmaääneneristävyyttä sekä tiiviillä että epätiiviillä rakenteilla, jolloin pystytään matemaattisesti havaitsemaan epätiiviin sisäkuoren vaikutus ilmaääneneristävyyteen. Ääneneristyslaskennat tehtiin ensin kaksinkertaiselle kytkemättömälle rakenteelle, minkä jälkeen huomioidaan korjaustermein mineraalivillan absorption ja rankareitin vaikutus lopullisessa ilmaääneneristävyydessä. Lopuksi verrattiin tiivistä julkisivurakennetta epätiiviiseen julkisivurakenteeseen.
Valitun julkisivurakennevaihtoehdon lisäksi tarkasteltiin epätiiviimmän rakenteen riittävyyttä julkisivurakennevaihtoehdoksi. Tiiviitä rakennevaihtoehtoja mallinnettiin Wufi 2D-ohjelmalla, jolla määritettiin tuulensuojapinnan sisäpuolella ja ulkoilmassa olevia lämmön ja kosteuden arvoja. Epätiiviiden rakenteiden kosteuden ja lämmön siirtymistä laskettiin konvektiolla kulkeutuvan kosteusvirran avulla. Jos sisäkuoren halkeamat ovat liian suuria, kosteutta pääsee kulkeutumaan tiivistä rakennetta enemmän konvektiolla ilmavirran mukana rakenteisiin. Suurempi kosteusvirta aiheuttaa suuremman riskin vesihöyryn kondensoitumiselle mahdollistaen mikrobien kasvua ja lopulta rakenteiden homehtumisen. Julkisivurakenteista tutkittiin sisäkuoren halkeamien suuruuden vaikutusta rakenteen läpi kulkevaan ilmavirtaan ja sitä kautta kosteuden siirtymiseen rakenteessa.
Rakennusakustisesti määräävimmäksi tekijäksi ilmaääneneristävyyden kannalta muodostui rankareitin kautta kulkeva ääni, jolloin halkeamaleveydellä ei ollut suurta merkitystä ilmaääneneristävyyteen. Sisäkuoren epätiiveys ei siten aiheuta ilmaääneneristävyydessä heikennyksiä. Rakennusfysiikan kannalta halkeamat ja ilmavuodot aiheuttavat huomattavan kosteusvirran kasvun. Ilman diffuusiotiivistä lämmöneristekerrosta julkisivurakenne on liian herkkä vesihöyryn kondensoitumiselle rakenteessa
